Työpaikasta toiseen, ja taas toiseen.

Se on vuodenvaihde lusittu. Kymmenen aikaan olin jo valmis nukkumaan, mutta sain pilkittyä sen verran että puolenyön aikaan kävimme perheen kanssa raketteja katsomassa. 

Hyvää alkanutta vuotta kaikille, toivottavasti tämä on meille kaikille hyvää tuova vuosi.

Jatketaan tarinaa.

Viimeksi se jalka murtui työntouhussa. Lasarettiin pääsin, ja siitä kotia lepäilemään kyynärsauvojen tukemana. Kuukauden verran siinä sairaslomaa taisi tulla. Jotain mainitsin niistä ilmastointiputkien ajostakin. Sieltä tuli mieleeni vielä eräs kerta kun lastaamassa olin. Vieressä oli puoliperävaunu lastailemassa omaa kuormaansa. Yhden auton yrittäjä kuului olevan. Muuten en varmaan yksittäistä lastausta vuosien varrella muistaisi, mutta se keskustelu jäi mieleen.

Autoilija oli parin hyvän vuoden aikaan saanut hieman itselleenikin jotain, kun kalustosta ei ollut piikkiä jäljellä ja töitä oli ollut kokoajan. Nyt kuitenkin tilanne oli heikentynyt työn ja taksan suhteen sen verran, että näitä itselle saatuja rahoja piti siirtää takaisin yritykseen jotta saa laskut maksettua. SIlloin oli jo hyvinkin merkkejä kannattavuuden kehnosta tilasta. 

Tämä jakeluajo loppui nopeasti osaltani. Työn mielekkyys ei ollut mitä olin etsimässä, tai ruosteinen jakoauto FH16 volvon jälkeen ei hivellyt egoani riittävästi. Oli mikä oli, eteenpäin oli aika siirtyä. 

Niiltä vuosilta on jäänyt mieleeni erityisesti työpaikan vaihtamisen helppous. Tekevä, ahkera ja virtaa täynnä oleva osaava nuori mies ja hyvä yleinen työtilanne liene se toimiva yhdistelmä. 

Menin edellisen työnantajan kaverille ajamaan transpointin ajoja uudestaan. Ensin Scanian jakoautolla, jossa oli hillittömän pitkä peräylitys, ja sitten vielä FH12 volvolla yhdistelmäajoneuvolla. Kummallakin jakeluajoa Hyvinkään alueella.

Scanian kanssa jäi mieleeni eräs kerta erityisesti, kun olin asiakkaalta noutamassa tavaraa. Kyseinen paikka oli viimeinen jonka kuorma-autoon sain mahtumaan. Lähetyksessä on jonkin sortin metallitelat, joiden painoksi asiakas ilmoitti 1000kg kappale. Keli oli hyvä, mutta pitkän peräylityksen vuoksi paino arvelutti. Ei tavaraa sinnekään voinut jättää, joten otin ne kyytiin ja kokeilin ohjattavuutta siinä pihassa. AJettavuus tuntui sen verran hyvälle, että päätin jatkaa matkaa kohti terminaalia. Muutoin tasaisella ei ollut ongelmia asian tiimoilta, mutta pienikin töysy tai monttu tuntui ohjauksessa keventäen hieman. 

Rauhoitin matkan tekoa huomattavasti, ja pääsin terminaaliin. Terminaalissa oli kuormalavojen punnitusta varten vaaka, jolle lavoja pumppukärryllä lähdin nykimään. Trukilla kyytiin nostettuja lavoja oli jo niheä saada liikkeelle tasaisella hallin lattiallakaan. Tämä antoi jo vinkkiä, ettei paino tainnut olla ihan sitä mitä asiakas oli kertonut. 

Vaaka näytti 2300kg per lava. Pitkän peräylityksen omaavaan kuorma-autoon, aivan perään asiakkaan nostamissa lavoissa oli siis aikalailla ylimääräistä painoa. Näin jälkeenpäin katsoen ei ollut liikenneturvallisuuden kannalta hyvä ratkaisu antaa virheellistä tietoa. Tai sitten asiakas ei itsekään tiennyt ja arvioi. Kokemusta karttui siitäkin.

Onko se sitten kokemuksen merkitys, että oppii arvioimaan paremmin seurauksia ja sitä myötä välttämään tilanteita joissa vahinkoja sattuu. Vai tuoko kokemus varmuutta joilla välttää joutuvansa edes tilanteiseen jossa jotain sattuu. Kokemus on varmasti molempia, ja paljon muutakin, mutta seurausten ymmärtäminen on ollut yksi itselleni iso asia. Puunajossa joskus on ollut ristiriitaista ymmärtää vahingon mahdollisuus ja silti lähteä tekemään työnkannalta vättämättömiä asioita. Näitä on ollut esimerkiksi mutka mäen alla oleva laani, josta on pitänyt mäkeä lähteä kiipeämään kovalla vauhdilla tiedostaen että ajolinjojen on osuttava tilan puolesta maaliin ai alkaa renkaita hajoamaan ja mäkeä ei pääse ylös asti.

En ala vielä tässä kohtaa edes kirjoittamaan ryömintävaihteesta ja sen puuttumisesta. Mieli kyllä tekisi mutta sen tarinan aika on myöhemmin.

Tuosta volvosta minulle ei paljoa muuta ole jäänyt mieleen, kuin kaveri joka ajoi sitä ennen minua. Saulin kanssa ollaan oltu tekemisissä äkkisiltään katsoen nyt kaksikymmentä vuotta. Paljon samoja jälkiä meni alku taival. Yhteydenpito ei loppunut edes minun lähdettyä puunajoon ja Sauli suuntasi ulkomaanliikenteeseen. Täytyy koittaa sieltäkin jotain kuvaa ja tarinaa kysellää myöhempinä aikoina. 

Tuollakin Hyvinkään alueella taisin ajaa serkkuni kanssa hetken aikaa. Nyt kun asiasta koittaa jotain muistella. Hän ajoi Scanian jakoautolla ja minä tuolla kuvan volvolla. 

En nyt sitten taas muista miten tuo kyseinen ajo tuli tiensä päähän. Kokonaisuudessaan taisi olla pyöreä puolen vuoden setti tuo. Samalla autoilijalla ajoin seuraavaksi Mersulla kontteja reilun kuukauden verran. Kyseinen laite tuntui sille, ettei sen kyytiin tehon puolesta oltu kuormaa tarkoitettu laitettavan. Se pystyi haistamaan satamaan saavuttaessa että nyt tulee kontti päälle. Tyhjän kontin kanssakin se oli jo uupunut. Luultavasti jo valmiiksi, osoittaen vain ettei halua kuormaa kyytiin. Hieman kuten tämän hetken teinitkin, upuu jo ajatuksesta kun täytyy tehdä jotain hyödyllistä. (Kyllä rakkaat lapseni, olette minulle hyvin tärkeitä).

Ei sieltäkään löytynyt minulle mitään sen pitkäaikasempaa puuhaa. Seuraavat vaiheet eivät tarkalleen ottaen ole muistiini piirtyneet, mutta kokonaisuudessaan elämän aikakausia pyöritelleen kulku on ollut seuraava.

Jotain työn etsimistä siinä on työn oheella tullut tehtyä. Transpointille olisin suoraankin päässyt, kun adr-kortin olisin suorittanut. Adr-luvan puuttuminen yhdistettynä kaasukonttien ajoon alihankkijalla sai heillä luultavasti jonkilaista ohjeistuksen kehitystä aikaan. 

Se seuraava työpaikka on ollut kohdallani kauaskantoinen. Sieltä olen saanut elämän mittaisen kaverin, töitä useaan otteeseen kun olen niitä tarvinnut ja paljon neuvoja elämän tiellä. En tietenkään niitä ole suurinta osaa noudattanut, vaan jälkikäteen todennut että olisi kannattanut.

Monella tapaa koen että pääkolmantena jalkana työnsä tekevänä olen saanut tulosta aikaan niin paljon, että ne kommellukset mitä matkalle on sattunut on saatu kuitattua tehokkuudella. Kuitenkin se, että jos olisin malttanut ottaa vähän rauhallisemmin, vähän vähemmän tapahtumia matkan varrelle, olisin voinut jaksaa paremmin ja löytää pitempi aikaisia työsuhteita jo aiemmin. On todella raskasta yrittää kokoajan olla paras. Henkisesti uuvuttavaa puuhaa, ja kun alkaa henkisesti väsymään, ei keskity enää kunnolla. Tällöin tie vahingoille on pedattu. Ja todennäköisesti sitä ei tämän yhdistelmän seurauksena ole edes paras, muutoin kuin omassa mielessään.

Oman mielen maiseman maalaaminen on yksi oivallus lisää tällä niin sanotulla ''valaistumisen'' matkalla. En tarkoita uskonnollisia juttuja, vaan järjen käytön ahaa elämystä.  Kun moni meistä tekee paljon töitä, työssä on omia moninaisia haasteita joita ei itse näe muiden tekevän, päätyy helposti tilanteeseen jossa antaa omalle erinomaisuudelle liikaa tilaa ymmärtämättä että maan kamaralla todella moni muu on kokenut näitä samoja työhön liittyviä haasteita myös. 

Olenko siis omien kokemuksieni myötä työssäni pätevämpi tai parempi kuin muut? En ole, olen yksi meistä monista jotka kuuluu koko kansan tasolla pieneen ryhmään jotka ovat olleet valmiita repimään irti itsestään sen tarvittavan joka tilanteessa , että olemme saaneet tehtyä mitä tarvitsee tehdä. Jos haluaa tunnelmaan päästä tämän kirjoituksen puolesta, Kake Randelinin biisi - ''veljet jotka yössä kohdataan'' antaa hyvän fiiliksen ainakin itselleni.

Se kuljetusalan ominaisuus mikä minulle on tärkeää, on nimeen omaan kuuluminen harvalukuiseen porukkaan joka tekee arvokasta ja tärkeää työtä. Yksilö pelaajana joukkuelajissa. Yksin rekan ratissa, koneen hytissä tai linja-auton puikoissa tehden työtä sen eteen, että seuraava taho saa asiansa eteenpäin. Ja kuitenkin me olemme palveluammatissa, ilman tavaran lähettäjän ja vastaanottajan välistä kanssa käymistä ei meillä olisi mitään tekemistä. Se on aina tärkeää muistaa, että me olemme kuljettamassa toisen puolesta tuotteita eikä toimintaa ole tehty meitä varten. Olen kuullut muun muassa velejksistä, jotka kieltäytyivät lähtemästä töihin jos joutuvat taas lähtemään samalle linjalle ajamaan kuin aina aikaisemminkin. 

On joskus itsellänikin ollut kiire lastauspaikalla saada kuorma kyytiin, että pääsee tienpäälle takaisin. Lastauspaikassa voi olla eri lähtökohdat asiaan, ja se miten me käyttäydymme asiakkaan läsnä ollessa on se kuva jonka me annamme yrityksestämme. Joskus on käytetty sanamuotoa ''kuljettaja on meidän käyntikorttimme''.

Jos miettii vaikka omaa reaktiota, kun saamme virheellisen tuotteen tai huonoa palvelua myymälässä, jää siitä välittömästi jonkinlainen muistijälki meille josta sitten narisemme tai kerromme muuten eteenpäin. Tai jos se on hyvä juttu, emme tietenkään kerro. Kuten kuljetusalalla yleensäkin, asiat ovat menneet hyvin kun mitään palautetta ei kuulu. 

Lastauspaikoilla voi välillä kulua aikaa paljonkin, ja aikataulut mennä uusiksi, mutta sen voin kertoa että joka paikasta olen päässyt ajallaan pois. Jopa toistuvasti Hyvinkään rautavaraston lastaajan velttoilusta huolimatta pääsin jatkamaan matkaani kerta toisen jälkeen. Toki silloin sillä kustannuksella, että nukuin silloin vähemmän. Sitä mahdollisuutta ei nykyään onneksi enää ole. Ei ole ikävä aikoja jolloin ajoin säännöllisesti vuorokauden putkeen. Välillä enemmänkin.

Nykyisin jos lastaukset venyy, on aikataulujen uudelleen suunnittelussa käännyttävä esimiehen puoleen sen sijaan että itse jatkaa vain päivää. 

Siitä odottelusta vain täytyy saada korvaus. Korvauksen saaminen vaati pykälän ajosopimukseen asiasta. Ja jos se pykälä on siellä sopimuksessa, on aivan sama onko vastapuolena kyseessä iso huolintaliike tai metsäyhtiö, ne kuuluu maksaa.

Nyt sitten pieni kommentti asiaan liittyen.  Kun sopimuksiin on kirjattu erilaisia pykäliä, moni jättää omia venttoja laskuttamatta sen vuoksi että asiakkaana toimiva huolintaliike ei halua maksaa vedoten usein siihen, ettei he saa siitä maksua. Se ei hyvät autoilijat ole teidän murhe, se ventta maksu kuuluu saada, jos se on sopimuksessa. Jos ette mitään muuta saa tehtyä siinä pelossa että ajot loppuvat, kerätkää nyt ainakin mahdollisimman tarkat tiedot kaikista ventoista mistä maksu ette saa, ja pyrkikää perimään niitä sopimukseen vedoten kun ajot loppuvat, tai harmittavan usein konkurssin koittaessa.

Sopimukset ovat lain silmissä molempia osapuolia sitovia, ei vain autoilijoita. Niin kauan kuin huolintaliikkeet ja metsäyhtiöt käyttävät autoilijan velkavipua aseena, on autoilijan itse osattava luoda puitteen joissa on mahdollista selkäsuorana vedota sopimukseen ja oltava valmis laittamaan kova kova vastaan.

Tämänkin sanottuani, se että sopimusneuvotteluissa puhutaan yrityksen asioista ja rahasta ei tarkoita että neuvottelun jälkeen laitetaan vastapuolen otsaa idiootin leima kun hän ei antanut sinulle sitä mitä halusit. Sinä neuvottelit yrityksesi puolesta ja hän oman työnsä puolesta. 

Ne asiat mihin tässä kuuluu mielestäni kiinnittää huomiota on ainakin ne, ettei jokaiseen sopimukseen kannata suostua ja velkavipua käyttämällä ei tarvitse laittaa itseltään kaikkea likoon. 

Huonoon sopimukseen sitoutuminen on vai varma tapa aiheuttaa itselleen murheita, niin taloudellisesti kuin muutenkin. Varma asia on että huono sopimus johtaa ajojen loppumiseen joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin, joten miettikää onko teidän järkeä käyttää elämästänne aikaa huonon sopimuksen kanssa rimpuiluun, kun tyhjän saa pyytämättäkin.

Sitten tuo velkavipu. Se on äärimmäisen vahva työkalu, jonka me itse ojennamme vastapuolelle. Mutta tässäkin asiassa, jos meillä itsellämme on suunnitelma miten velkavipu käyttäytyy, emme ojenna tätä vastapuolen käyttöön lainkaan. 

-Kaluston hankinnassa on olemassa vaihtoehtoja

-Yritysmuodoissa ei ole olemassa mitään muuta järkevää vaihtoehtoa kuin oy (ky toimii sijoitusyhtiö muodossa) 

Ja se pieni tilastollinen seikka joka on kaatanut isojakin yrityksiä, yhden asiakkaan varaan rakennettu yritys ilman mitään lisätulojen rahavirtoja odottaa vain kuoppaamistaan. Yhden asiakkaan varaan rakennettu liiketoiminta on täysin riippuvainen asiakkaan päätöksistä, joten onko siinä loppujen lopuksi itse edes kuskin paikalla enää?

Näitäkään asioita ei tarvitse yksin pohtia, tämän yrityksen olen perustanut auttaakseni näissä asioissa. En tehdäkseni näitä yksin, vaan ollakseni teidän apuna ja tukena. Toivon mukaan saamme yhdessä tehtyä kuljetusalaa parantavia asioita tulevaisuudessa. Muutettua kuorma-auton osto halukkuuden yritystoimintaan kuuluvaksi palaksi.

Mitä nyt on meneillään.

Ei mitään. 

No on jotain, otin tuossa ihan pienen sivuprojektin. Kotia taloon hieman remonttia. Näppään äkkiä pari makuuhuonetta uusiin pintoihin, ja pari vaatehuonetta, sitten on yksi uusi oviaukko keittiöön. Niin ja keittiön lattia, eteisen lattia. Muutama kaapisto ja jos urakoitsija tekisi saunan ja kylpyhuoneen. Mutta nämä siis näppään nopeasti omalla ajalla. 

Sivuston kehittämisen suhteen olen toiveikas. Ei ole tullut vastaan mitään mistä ei rahalla selviä. :D Kovasti tekisi mieli avata jo isoa kuvaa tulevista asioista, mutta odotellaan varmistuksia vielä. Itse koodaustyö tulee joka tapauksessa vaatimaan aikaa, ja projektin kustannuksista on palaverit menossa.

Toivon mukaan pääsen maaliskuun puolella aloittelemaan toimintaa kunnolla. Asiakkaita voin ottaa vastaan jo nyt, ja sähköpostitse yhteyttä ottaville soittelen jotta voimme puhelimitse käydä läpi asiat. Naamatusten tapaamisestakaan en suorilta kieltäydy, reissuun lähtö on kuitenkin vielä hetken aikaa aikataulullisesti haastavaa.

Monesti olen kuullut sanottavan että hyvä kirjanpitäjä on painonsa arvosta kultaa. Omat kokemukset kirjanpitäjän palveluista on vaihtelevat. Hyviä ja huonoja, ei ehkä ihan ostopalveluina ole sattunut kohdalleni sellaista mieleen jäänyttä helmeä. Opiskellessani olen pariin törmännyt, ja sellaisen haluan omaan tiimiin toimintaa kehittämään kanssani. Yhden miehen show tästä ei tule, vaikka oman taustani kautta haluan asiakkailleni olla parasta mahdollista tarjoamassa. Tehden sen suoraselkäisesti, kuten tämän yrityksen arvoihin kuuluu.

Rekkakuskilta rekkakuskille, ja kaikille kuljetusalan työntekijöille.

Joni.Niskanen@vdcenter.fi

Etusivun etsin ketjuun kuulumattomia raskaankaluston hinausliikkeitä.

Eli hinausliikkeet jotka tulevat sivustolle ovat lähtökohtaisesti yrityksiä, jotka eivät kuulu välityspalkkiota vaativiin ketjuihin. Tämä on yrityksemme tapa osoittaa, että haluamme työllä tienatun rahan suuntautuvan oikeaan paikkaan. Näin ollen myös internetin hakupalveluiden joukosta tällaisten etsimisen sijaan lisäämme hinausliikkeen netisivuille linkin sivustollemme. Tämän linkin lisääminen sivustollemme on maksuton emmekä veloita linkin olemassa olosta sivustollamme muutenkaan yhtään mitään.

Rekkakuskilta rekkakuskille, ja kaikille kuljetusalan työntekijöille.

Joni.Niskanen@vdcenter.fi