Yksi itselleni iso kokemus oli ajaa ensimmäinen oikeasti haastavampi paikka. Puiden jälkeen isompi mäki jossa oli mutka vasemmalle ja melkein heti oikealle. Tässä kohdassa konkretisoitui isältä saamani neuvo siitä, että telin noston kesto tarvitsee opetella hallin pihassa.

Paina teli ylös, ja ala laskemaan mielessä sekuntteja. Hypää myös autosta ulos ja katso kauanko se kestää keventää ja sen jälkeen irrota maasta. Sama myös toiseen suuntaan.

Tämän kun sisäistää, se tulee automaattisena ajoittamisena oikeassa tilanteessa. 

Mäki meni kyllä hienosti ylös jokaisella kuormalla, ja hyvä niin. Oppi siitä oli itselleni kuitenkin arvokasta. 

Muita saamiani neuvoja oli nämä: Kuoppaisella tiellä täytyy pitää kunnolla ratista kiinni ettei tipu penkiltä, ja että ahtaissa paikoissa kovaa ajaessa peileihin tuijottaminen saa sinut kääntämään hieman rattia katsomaasi suuntaan.

Yksiselitteisinä ohjeina ilman tulkintaa voi kuulostaa hölmölle, mutta kun asiaa alkaa soveltamaan käytäntöön tilanne kohtaisesti alkaa näkemään järjen niissä.

Pari kertaa olen itse joutunut ajamaan kalustoa säälimättä niin, että ratista on pakko ollut pitää kiinni penkillä pysyäkseen. Toisella kerralla perävaunu roikkui autosta irti jarrut laukaistuna parinmetrin ketjun varassa, kun pois oli päästävä. Ääritilanteisiin jouduttaessa on hyvä ymmärtää että asioita on nähtävä hieman eritavoin kun moottoritietä ajaessa.

Tämä toinen vinkki on käytännöllisempi, kun sitä avaa. Sen perimmäinen tarkoitus on se, että yhdistelmän vaatima tila on pystyttävä hahmottamaan jo mutkaan tai risteykseen mentäessä. Maanteillä pääosin risteykset on mitoitettu siten että niistä pääsee kierrättämällä kääntymään (ei HCT) joten kääntymisen vaatima tila ja sen löytäminen täytyy tehdä ns pelisilmää ja kaluston tuntemista ajatellen.

Tästä sanoin kerran ajojärjestelijällekin, kun hän tuumasi ajokiellon kiertämiseksi minulle että aja toisella autolla. Selkeistä paikoista voi kyllä hakea kuroman autolla kuin autolla, mutta on olemassa niitä yksittäisiä paikkoja joista vara-autolla tarvitsee ennemmin telata kuin koittaa koko kuormalla. Tällainen oli silloin käsillä. 

Jyrkän alamäen lasku heti puiden jälkeen kohti mutkaa, jonka jälkeen oli heti ylämäki. Risteys metsässä ja ahdasta rännin jyrkkään mäkeen kohti kylätien t-risteystä. Oudolla autolla en olisi mäkeä uskaltanut lähteä täydellä kuormalla laskemaan kuin pakon edessä, ja kylätien risteykseen mennessä piti ennakkoon tietää käytettävät vaihteet, tuntea perstuntumalla vaihto ajankohdat (tulee kyllä autolla kuin autolla toisin kuin 100% varmasti oikea vaihde) ja kaasun kevennys risteyksessä samalla kun tunnustelet jaksaako auto vielä jatkaa äskeisellä vaihteella vai ei. 

Omalla autolla toisella kuormalla jäin siihen risteykseen kiinni pelkästään sen vuoksi, että motokuski oli halunnut polkea siitä jäätä rikki vastoin toiveitani. Kerroin hänelle jo aiemmin keskustellessa ettei kyseisellä kelillä ole tässä kyseisessä paikassa kuin haittaa jään rikkomisesta. Irtojää väärässä paikassa ei pidä yhtään, vaan sen vaikutus on sama kuin irtosepelillä.

Hyvää kaveri tarkoitti, ja lonkalta sanoen 98/100 on sellaisia paikkoja tai olosuhteita joissa tuolla toimenpiteellä olisi apua tullut. Siitäkin selvittiin, kun moto oli huoltoon lähdössä, ja se ajettiin lavetilta alas erikseen minua vetämään. Mukavampi vaihtoehto tuo kuin purkaa kuormaa pärävaunun roikkuessa alamäessä.

Mutta kuitenkin siis se, että oman ajoneuvon kanssa kun tulee tutuksi mittojen, kulku väylien, kääntyvyyden, ns yleisvaihteen eli vahvimman vetävän vaihteen kanssa (edellisissä autoissa oli minulle ensin 5 ja välitysten vaihdon jälkeen 4vaihde), telinnosto/kevennys ajoitus tai vaikka vaihteenvaihdon kesto niin siitä vain saa enemmän irti ja työtä voi tällä tavoin itselleen helpottaa.

Muistan kerran ottaneeni sisulla persmäkeä ketjujenkin kanssa. Tosin autossa oli vain lumiketjut, tehoa 480hp ja jousipakat perässä eivät sallineet teliakselin irrota maasta täydellä kuormalla nosturiperässä. Kokonaisuus oli seurausta keveämmän yhdistelmän tavoittelusta, ja joissan paikoissa siitä joutui hieman kärsimään.

Tämä tapahtui paikassa erään vanhan maatilan takana. Puilta oli pihaan nousu jonka päällä oli pieni mutka. Mäkeä pääsin kyllä teli kireällä nousemaan aina mutkaan saakka, mutta vauhdin puuttuessa ohjaukseen pitoa oli ainoastaan mahdollista saada laskemalla teli, jonka jälkeen vetopyöriltä loppui pito. 

Pieni aidan lankku meni taaksepäin valuessa poikki, mutta muuta ei onneksi käynyt. Kahdella nipulla tilanne korjaantui, ja telasin luonnollisesti loppuosan.

Tämä ei ollut ensimmäisen talveni ainoa persmäki. Toinen oli ihan täysin kokemattomuuden ja laiskuuden piikkiin menevä. Otin kylätieltä ison mäen juurelta puita kyytiin osan kuormaa. Olin keräämässä kuusitukkia, ja pari paikkaa oli vielä käytävänä. Laiskuus ilmeni siinä etten laittanut ketjuja yhden nousun vuoksi, vaikka se iso olikin, ja siinä että en laittanut autoa täyteen telauksen välttämiseksi. 

Siinä kävi silloin tuuri sen muodossa että isot penkat, ja penger itsessään olivat sen muotoisia ettei kaatumisvaaraa ollut. Nosturin ovesta lähti tartuntakahva kyllä irti.

Tästäkin oppina oli, että lopputuloksen todennäköisyyksien arvioinnissa on aina otettava huomioon se, että vahinkojen korjaaminen vie aina enemmän aikaa ja rahaa kuin varotoimenpiteet. 

Tähän samaan perustetaan nykyisin myös työturvallisuus ja työhyvinvointi. Niiden huomionti ennakkoon on aina edullisempaa kuin uuden kuskin etsintä ja perehdytys, taikka loukkaantumisista johtuvien saikkujen maksu oheiskuluineen.

Nimimerkillä jalka on murtunut, sormi on meinannut lähteä irti, perävaunu on kaatunut ja henki on meinannut lähteä kolme kertaa. Onneksi on vielä kuusi jäljellä.

Muita tarinoita mitä mieleeni ajanjaksolta tulee..

Aamuvuoroon lähdettyäni läksin kuorman hakuun. Paikka oli suht miellyttävä sillä kyseisen tyyppisenä pakkasaamuna ei siellä ketjua tarvitsisi. Vauhtia pitämällä siellä olvat mäet pääsisi kyllä hienosti ylös, ainakin jos nämä pois tullessa vastaani metsätiellä körötelleet jantterit olisi pysähtyneet kohdatessamme juuri mäen harjalle, minun joutuessa pysähtymään kuorman kanssa mäkeen.

Kun oli pysähtynyt, he löysivät pakin ja menivät kyllä sivuun. Sisu vain ei siitä enää liikkeelle lähtenyt ilman ketjuja, joten ärtymystä peittelemättä huudon kanssa kävin kyllä repimässä rautaa renkaisiin. Tämän jälkeen laitoin hyttiin valot ja aloin juomaan kahvit siinä. Kumpikaan metsämiehistä ei jostain syystä halunnut tulla ajoneuvostaan ulos. En käynyt heille itsekkään mitään sanomassa, vaan jatkoin matkaa kahvit juotuani.

Nyt tässä asiaa ajatellen, he tekivät vain inhimillisen ratkaisun odottamattomassa tilanteessa. Vaikka me monesti ihmettelemme muiden tekemiä ratkaisuita kohdatessamme heitä liikenteessä, tai vaikka tämä esimerkistä käyvä ilmiö että kohdatessa ei ymmärretä heti etsiä väistö tilaa vaan ensin täytyy käyde siinä rekan keulan luona ennen kuin pakki voidaan kytkeä, on näissä tilanteissa muistettava että monesti toiselle osapuolelle kokemus on harvinainen tai muutoin odottamaton ettei siihen löydy välitöntä ratkaisua.

Heille tilanteessa kytkeytyy todennäköisesti samankaltainen automaatio päälle, kuin meille meidän uppoutuessa ajatuksiimme ajaessamme ristyksemme ohi. Ei se mukava tilanne ollut minullekkaan, mutta jos mietitään asiaa sitä kautta että olisin rakentavasti heitä jatkoa varten ohjeistanut olisimme saattaneet saada heidät kertomaan siitä oikeasta ratkaisusta ja tilanteesta muillekin. 

Nyt he jäivät luultavasti miettimään että olipahan vihainen automies, ja toivottavasti kukaan ei saa tiettää että mokasin.

Rakentava keskustelu vie aina pitemmälle kuin viha, ärtymys ja sanktiot. Muistetaan tässä kohdassa myös ajojen tarjoajien tai työmaa sakkojen käyttötyyli. Jos ne olisivat rakentavan keskustelun jälkeen tuleva viimeinen keino, ensimmäisenä käytetyn varmuuden vuoksi läväytetyn kiusaamisen sijaan uskon että asioille tulisi parempaa suuntaa sillä saralla.

Osin ongelmana tuossa on kuitenkin se, että liian monelle työn suorittaminen sinne päin on vallan riittävä taso kunhan siitä vain saa rahaa. Ammattiylpeydellä tehty työ ei karsasta oman työnjäljen seurantaa, päinvastoin omaa työnjälkeä katsoessaan saa siitä lisäarvoa ja motivaatiota kunhan sitä osaa itse arvostaa. 

Mitä nyt on meneillään.

Tilanne on suht sama kuin edellisen kirjoituksen kohdalla. Reissussa muutama päivä tällä viikolla, Ammattikorkeakouluun liittyviä asioita teen kohdistetusti tätä liiketoimintaa ja kuljetusalan hyötyjä ajatellen. Lisätiedon perässä siis olen, ja haluan kehittyä jatkuvasti jotta voin jatkuvasti pyrkiä tarjoamaan parempaa palvelua ja tietoa teille.

Tässä vähän lyhyempänä tämä versio, jos tulevien palaverien jälkeen olisi paremmin tilannepäivitystä tarjolla niin laitan infoa tulemaan. Ei nämä asiat kuitenkaan jatkuvasti suuresti voi muuttua joka viikko

Luotettavakumppani merkin saimme käyttöömme jo aikaisemmin, ja se on osa vastuu groupin puolelta tulevaa osoitusta siitä, että me hoidamme asiamme verotuksessa, työterveydessä ja vakuutuksissa oikein. Suosittelemme tämän palvelun käyttöä kaikille.

Etusivun etsin ketjuun kuulumattomia raskaankaluston hinausliikkeitä.

Eli hinausliikkeet jotka tulevat sivustolle ovat lähtökohtaisesti yrityksiä, jotka eivät kuulu välityspalkkiota vaativiin ketjuihin. Tämä on yrityksemme tapa osoittaa, että haluamme työllä tienatun rahan suuntautuvan oikeaan paikkaan. Näin ollen myös internetin hakupalveluiden joukosta tällaisten etsimisen sijaan lisäämme hinausliikkeen netisivuille linkin sivustollemme. Tämän linkin lisääminen sivustollemme on maksuton emmekä veloita linkin olemassa olosta sivustollamme muutenkaan yhtään mitään.

Muuta etsimäämme kontaktiverkkoa ovat:

-Korjaamot

-kaluston myyntipalvelut

-Tienpäällä huoltoa suorittavat tahot

Lisäksi toivomme palautetta teiltä arvon kolleegat, mitä sinä toivot että tarjoamme kuljetusalalle?

Rekkakuskilta rekkakuskille, ja kaikille kuljetusalan työntekijöille.

Joni.Niskanen@vdcenter.fi

puhelinnumeromme: 045 7838 1264