Puunajon alkuvaihe sisälsi paljon itsellä pidettyä jännitystä siitä millaisia paikkoja on vastassa, ja miten niistä selviää. Se varmaan kuvastaa paljon sitä kokemattomuutta, ja sitä ettei ole kertynyt kokemusta tilanteista selviämiseen tai niiden ennakoimiseen.

Mutta intoa riitti. Muistan kerran kun työnantaja soitti lauantai iltana kymmenen aikoihin illalla, että tuuhan jo pois sieltä auton ratista. Olin Varkauden lieppeillä telaamassa laania tyhjäksi.  

Yksi puunajossa oleellinen asia on nosturinkäyttö. Jonkinlaisia muistikuvia on siitä miten pikkuhiljaa kuormanteko ajat alkoivat kehittyä, ja puolen vuoden jälkeen sen aikaisilla vehkeillä sain 18 minuuttiin kuorman päälle. 

Toinen muistikuva on ensimmäisestä siististä kuormasta, kun tukkikuorman sivut olivat viimeisen päälle järjestyksessä. Ei se kauaa kestänyt, kun kuorma ei ollut kokonaisuudessaan tiivis ja ensimmäisen metsätiellä olleen heiton jälkeen kuorma rojahti kasaan. Sen jälkeen siitä olisi voinut taas siihen hetkeen tuttuun tapaan linnut lentää läpi.

Siinä kun olin avonosturilla aloitellut ja opetellut, vaihtui nosturi hytilliseen. Hyttinosturin ensikokemuksena tuntui kuin koko auto olisi kääntynyt nosturin mukana. Oman aikansa vei siihenkin tottua, ja vaikka pääosan puunajossa olostani avonosturilla lastailin on se hyttikone mukava. Jää siinä usein kylmästä ja kosteudesta kärsiminen pois. 

Kommelluksia kyseiselle ajalle mahtui myös. Näin jälkeen päin katsoen voin myöntää oman ammattitaidon menneen paljon osaamisen edelle. Monessa tilanteessa se kuitenkin antoi pohjaa uskallukselle kokeilla, ja sitä myötä kehittyä.

Puominpäällä olleet letkut sommiteltiin uudestaan tasaisin väliajoin niiden takerruttua tolppiin. Ketjun laiton opettelin ensimmäistä kertaa kunnolla vasta mäessä, ja ensimmäiset kerrat niistä paikoita mistä muut telasi minun tullessa täydellä kuormalla olivat vahinkoja. Luulin muidenkin tulleen täydellä ja ihmettelin miten sitä oikein mahtuu pois täältä.

Näistä paikoista yksi jäi erityisesti mieleeni. Paikallinen autoilija kysyi jälkeen päin miten minä sieltä oikein kärryn kanss pääsin. Kyseinen paikka oli pellon takana, metrin korkeammalla kuin pelto itsessään ja ojan takana. Peltotiellä jota pikin laaniin ajettiin oli ojat molemmin puolin, joten kierrättämään reunoja pitkin ei pitänyt olla mahdollisuutta.

Minä siis luulin muiden ajaneen sieltä jo kärryn kanssa, ja kokemattomuuttani en vielä tiennyt vai miten kuuluu ajaa. Survoin peruuttamalle ja nosturilla perävaunua käännellen ojien yli vaunun laaniin. Sovittelin yhdistelmää hieman mielestäni ideaaliseen asentoon, ja läksin lastaamaan. 

Koko kuormanteon ajan mietin että miten tämä täältä mahtuu, ja miten tässä touhussa oikein käy. Kun puut olivat vihdoin kyydissä, läksin reunaa pitkin ajamaan. Jo lyhyen siirron jälkeen epätoivo tilan puutteesta valtasi mielen, ja nousin autosta ulos mittailemaan tilannetta.

Ainoa vaihtoehto oli ajaa sisu kuljettajan puolelta ojaan, ja antaa perävaunun perän tulla ojan kautta myös. En nyt ala ketään opettamaan perävaunun pystyssä pysymiseen liittyvin elementteihin, mutta sen hetkisen teoriani mukaan niin kauan kuin kummaltakin puolelta jokin rengas peräpäästä ottaa maahan se pysyy pystyssä.

Tätä teoriaa noudattamalla ajoin hiljaa eteenpäin. Hetken kuluttua sisu oli kuljettajan puolella niin kallellaan että pelkäsin sen kaatuvan, perävaunun kolmosakseli ei ottanut maahan kiinni ollenkaan vaan perävaununperä oli viimeisen akselin varassa ja kallellaan vänkärinpuolelle.

Jälkeen päin asiasta mainetta niittäneenä voin kertoa, että siinä hetkessä kenenkään näkemättä hiki otsalla kurkistelin taivaalle apua toivoen. 

En nähnyt mitään muuta vaihtoehtoa kuin koittaa ajaa eteenpäin, sillä apuahan minä en kysy. Ei tartte auttaa. Sain käännettyä sisun tielle päin, ja perävaunun perän akseliväli riitti ojan penkalta toiselle sen verran että penkan laskettua kolmosakseli oli jo pellon puolella. Meno alkoi tasaantua ja sieltä selvittiin. 

Voin siis kertoa, että siihen saakka kun minulta kysyttiin ajoinko sieltä kärryn kanssa ja miten, luulin muiden ajaneen sieltä kärryn kanssa myös. Tiedä sitten oliko tämä myöhempiä vaiheita värittävä seikka telaamisen välttelyyn vai ei, mutta joka tapauksessa minun on hyvin usein ollut vaikea hyväksyä muiden kertomaa telaus tarpeen suhteen.

En sitä suosittele kenellekään, mutta tämä ja oman isäni kertomat vinkit yhdistettynä muiden neuvoihin olen itse löytänyt yhdistelmän käsittelyyn huomattavasti lisää ulottuvuutta. Yhtenä asiana mainittakoon sen, että puutavara-auton ollessa suorassa ja perävaunun viimeiset akselit ilmassa, yhdistelmän saa 90asteen kulmaan ilman että vetäjä liikkuu kirjaimellisesti ollenkaan. Siitä pientä perjantai pähkinää.

Yksi asia tulee nosturinkäyttöön liittyen mieleeni jota en ole kokeillut, enkä kyllä koe sille tarvettakaan. Samaan tyyliin kuin moni tilitoimisto tarjoaa palveluitaan kuljetusalalle, toimintoja tekee, tarjoaa ja kehittää taho joka ei ole koskaan ollut tekemisissä konkreettisesti asioiden kanssa joita me teemme.

Hi-vision nosturi. Jossain lehdessä oli joskus maininta, että kohta voi heittomies mennä metsään hakemaan kuorman kun ammattilainen lastaa sen kotisohvaltaan. Miksi se ei menestynyt? Minkä takia kappaletavaranosturin tyylinen ohjaus ei ole joitan yksittäisiä kokeiluita enempää yleistynyt?

Moniko raakapuuta työkseen ajanut on ollut ns pulassa kuormaa tehdessään? Omat vaikeuteni ovat lähes aina liittyneet hetkiin ennen ja jälkeen kuormanteon. Nosturi ja sen käyttö eivät tee kenestäkään pöllikuskia pelkästään. Se on se ajotaito ja pelisilmä yhdistettynä oikeaan asenteeseen, niillä pääsee pitkälle. Ongelmanratkaisukykyä unohtamatta. 

Näistä suurin osa kehittyy matkan varrella joka tapauksessa, kun vain on pitkäjänteinen ja kuuntelee muita. 

Se nosturissa istumisen sijainti on varmasti alunalkaen ollut se näkyvyys, mutta siellä on myös aivan erilainen mahdollisuus kokonaiskuvan hahmottamiseen. Perstuntumaa unohtamatta. Esimerkiksi talvella liukumaan lähdön suhteen nosturin puomin maahan tuuppaminen tapahtuu siellä nopeammin, itselleni se on ollut automaattinen reaktio.

Nosturista näkee myös takanippua siirtäessä meinaako perävaunu liikkua, tai etuakselit nousta maasta. Nipun taakse siirtämisen jälkeen olen itse pyrkinyt laittamaan suht reippaasti ensimmäiset kouralliset etunipun pohjalle vastapainoksi. Tällaisien huomiointi muualta voi olla haastavaa toteuttaa. Ja toisiaan kun se ajotaito on se puukuskille olennaisempi kuin nosturin käytössä säästetyt minuutit.

Siinä tarinaa tälle kertaa.

Lopuksi haluan vielä käydä läpi syyn tämän liiketoiminnan aloittamiseen, ja sen miksi tämän yrityksen palveluita teille arvon kolleegat haluan olla tarjoamassa.

Minulla on vilpitän halu olla auttamassa kuljetusalan yrityksiä ja yrittäjiä pärjäämään paremmin. Auttaa yrityksiä välttämään konkurseja, ja auttaa ihmisiä välttämään konkursseista johtuvia seuraamuksia velkakierteineen päivineen.

Liiketoimintaa ei ole olemassa ilman asiakkaita, ja asiakkaikseni haluan saada nimenomaan kuljetusalalla toimivia yrityksiä, koneyrittäjät mukaan luettuna.

Hyvällä asiakaspohjalla saamme työtämme vastaan korvausta jolla voimme edistää entisestään alalla olevien ja sinne hakeutuvien toimintaa.

Yhteisöllisyyttä ja samaan hiileen puhaltamista peräänkuulutan nyt ja tässä. Minä yksin en voi koko alaa tehdä paremmaksi, me yhdessä voimme. 

Kokonaisuudessaankin toimivien, asiansa hoitavien yrityksien hyötynäkin tähän ns talkoisiin osallistumisen hyötynä tulee jatkossa olemaan se, että uusille alalle tulijoille on nyt tarjolla äärimmäisen hyvin kokonaiskatteeseen ja kulurakenteeseen menevää tietoa jonka myötä alalle hakeutuvien yrittäjien tietoon tulee jo alussa paljonko tämä leikki maksaa. 

Mitä paremmin kehnot katteet ja talous on tiedossa, sen vähemmän tarjontaa tulee. Tuskin kukaan lähtee tietoisesti pyörittämään yritystä jonka maali on konkurssi ja talousvaikeudet. Se toiveikkuus  yrittäjyydestä kun rakennetaan todellisuuden pohjalle päästään jo alkuun tavoiteessamme.

Mitä nyt on meneillään.

Koulutuksen parissa olen työstänyt tässä viime päivät paljon. Yhteistyösopimusta täytyy läpi käydä ja hyvälle näyttää. Verotukseen liittyvää tietoa olen tässä haalinut, ja tueksi liityimme veronmaksajat ry:n listoille mukaan.

Työstän eteenkin uusille yrittäjille suunnattua laskenta/kate opasta. Tämä tulee aloittaville yrittäjille suunnatun starttipaketin kylkiäisiksi valmistuessaan, ja sisältää latteen, laskujen maksuun liittyävää ajoitusta veroineen, kaluston maksamiseen littyvät tiedot korkoineen ja kuluineen, yrityksen tiedot omistajineen ja paljon muuta tarpeellista. 

Tämä sopii liiketoimintasuunnitelman laskentapuoleen hyvin, ja esimerkiksi kalustoa myyville tahoille suuntaamme tätä materiaalina joka osoittaa maksukykyyn liittyvän tiedon olemassa oloa.

Nyt on uusi työntekijä listoilla myös. 

Luotettavakumppani merkin saimme käyttöömme, ja se on osa vastuu groupin puolelta tulevaa osoitusta siitä, että me hoidamme asiamme verotuksessa, työterveydessä ja vakuutuksissa oikein. Suosittelemme tämän palvelun käyttöä kaikille.

Etusivun etsin ketjuun kuulumattomia raskaankaluston hinausliikkeitä.

Eli hinausliikkeet jotka tulevat sivustolle ovat lähtökohtaisesti yrityksiä, jotka eivät kuulu välityspalkkiota vaativiin ketjuihin. Tämä on yrityksemme tapa osoittaa, että haluamme työllä tienatun rahan suuntautuvan oikeaan paikkaan. Näin ollen myös internetin hakupalveluiden joukosta tällaisten etsimisen sijaan lisäämme hinausliikkeen netisivuille linkin sivustollemme. Tämän linkin lisääminen sivustollemme on maksuton emmekä veloita linkin olemassa olosta sivustollamme muutenkaan yhtään mitään.

Muuta etsimäämme kontaktiverkkoa ovat:

-Korjaamot

-kaluston myyntipalvelut

-Tienpäällä huoltoa suorittavat tahot

Lisäksi toivomme palautetta teiltä arvon kolleegat, mitä sinä toivot että tarjoamme kuljetusalalle?

Rekkakuskilta rekkakuskille, ja kaikille kuljetusalan työntekijöille.

Joni.Niskanen@vdcenter.fi