Edellisen kerran reissutyö tuli sekin päätökseen. Väsymys jatkuvien pitkien päivien myötä yhdistettynä uutuuden viehätyksen ohi menoon sai minut etsimään alitajuisesti syitä miksi en jatkaisi työssäni. Usein ihmiset ovat alkuvaiheessa hyvin toimeliaita, ja ajan kanssa oma näkemys työhön muuttuu, vaikka työ itsessään ei siitä muutu.

Työn tullessa tutuksi sitä vain alkaa näkemään asiat eritavalla, ja vaikka joskus muutos on tarpeellista elämässä, on myös tarpeellista miettiä syyt niiden tekemiseen. Muuten sitä alkaa vain toistamaan samaa kierrettä, näin kävi itselleni työurallani. Jatkuva yli suorittaminen sai työpaikan vaihtokierteen, joka värjäsi koko alkupuoliskoa kuljettaja urallani.

Olen itse tykästynyt tämän tiimoilta Albert Ainstainin ajatukseen mitä typeryys on, se sopii aika hyvin myös kuljetusalalle kiireellä yrittäjäksi alkaneille ja alkaville, Tehdään sama asia kerta toisensa jälkeen ja odotetaan toisenlaista lopputulosta. Jos suuri osa kuljetusliikkeistä päättyy konkurssiin, miksi sinun tai pystyssä sinnittelevien osalta tulos on, tai olisi toinen?  Kova työnteko ei ole ainoa vastaus, sitä tekevät kyllä muutkin.

Se että metsästä pääsee tiukasta paikasta täydellä kuormalla pois jostain mistä muut ovat telanneet, ei sekään riitä. Kannattaako kuljetusliike perustaa sillä ajatuksella että tietää saavansa euron kilometrille? Tai euro kolmekymmentä? Euro ja viisikymmentä?

Lisätkää siihen ihan niin paljon senttejä kuin haluatte, ja sitten kysykää paljonko ja mihin sitä kuluu? Ottaisitko mieluummin miljoonan liikevaihdon kymppitonnin tappiolla, vai  kymppitonnin liikevaihdon satasen voitolla?

Sitten sitä tarinaa:

Muistan olleeni Kotkassa, ja pankkiin piti pääkaupunkiseudulle ehtiä samana päivänä. Ajojärjestelijä kuitenkin laittoi ajot siihen malliin ettei sieltä ollut mitään toivoa ehtiä. Näistä on aina mahdoton sanoa kuskin penkiltä olisiko asialle voinut tehdä jotain vai ei, mutta joka tapauksessa ilmoitin silloinkin että jos pankkiin en ehdi alan etsimään uutta työpaikkaa. 

Vaikka asia saatiin järjestymään seuraavalle aamulle, olin jo päätökseni tehnyt. Se oli pitkän ajan myötä kertyneen väsymyksen tulos, joka konkretisoitui syyn saatuani. Ei ole ihan helppoa olla itselleen rehellinen ettei se vika välttämättä ollut työssä, vaan omassa itsessään. Seurauksena oman itsensä pönkittämisessä äärimmäisen kovana työmiehenä on ollut työpaikan vaihtumiset, ja se on monessa tilanteessa menneisyydessä aiheuttanut taloudellisesti haasteita.

Pitkä ja kivinen tie tähän on siis kuljettu.

Tämä reissutyö kun loppui ja uutta etsin, törmäsin hiab-nosturilla varustetun yhdistelmäajoneuvon kuljettajan työpaikka ilmoitukseen. Puhelinsoiton jälkeen sovimme kahvilla käymisestä, ja siellä kerrottiin veturin vastaavan nykyistä, ja että nosturi toimii kaukosäädöllä sekä työpaikka on minun jos sen haluan.

Asiasta sovittiin, irtisanouduin työstäni ja matka kohti uutta alkoi. Eniten minua kiinnosti tässä nosturinkäytön opettelu. Heti ensimmäisenä päivänä sain huomata ettei sovittu pitänyt lainkaan. Auto oli vanhempi, huonokuntoisempi ja nosturissa ei ollut kaukosäädöllä. Motivaatio romahti kun ilmoitettiin ajon olevan kahdessa vuorossa. 

Jokainen voi itse miettiä onko valmis jatkamaan työsuhdetta joka perustuu ensimetreiltä lähtien epärehellisyyteen. Muutaman viikon ajoin siinä metsäapulantoja ja viljaa, kun sitten aloin katselemaan puunajoon paikkaa silloisen asuin paikkani Kuopion lähistöltä.

Muistelin että Leppävirralta olin nähnyt aikaisemmin työpaikkailmoituksen, ja kun sitten viitostiellä tuli vastaan Tannisen Ari puuautollaan, päätin soittaa ja kysyä olisiko tarvetta kuljettajalle. Puhelimessa keskusteltuamme sovimme tapaamisesta, ja Leppävirralta hyppäsin sisun kyytiin, kävimme viemässä päällä olleen kuorman Varkauteen ja matkalla sovimme töiden aloituksesta. 

Harjoittelijana ensin hetki kyydissä kaksin ja siitä itsekseen helpommista paikoista kohti haastavampia paikkoja. Tämä oli suunnitelma. Lopputiliä soitellessani apulannanajosta, sain vielä tarjousta jatkaa yksin yhdellä autolla, ja muutakin siihen päälle luvattiin mutta ei se enää ollut vaihtoehto. 

Homma lähti hyvin käyntiin, ja ei siinä montaa päivää minun muistin mukaan mennyt kun Ari ei enää kyydissä istunut. Hienoja hetkiä kun ensimmäisiä kuormia yksin metsästä kuormia kävin hakemassa. Sisun fullerin vaihteistoon pääsin hyvin sisälle, ja siinä oli hyvänä apuna ensimmäisen ajokkini, ivecon, twin splitter vaihteisto joka perustuu suorahampaiseen laatikkoon myös. Kummassakaan, sisussa tai ivecossa en kytkintä hirveästi käyttänyt, vaikka Ari minulle sen käyttöä vahvasti suositteli.

Kuormanteko aikoja ensimmäisiltä kuormilta en muista, mutta ei niissä sekunttikelloa tarvinnut. 1020 jonsered kaksipiirisenä oli mukava laite. Avonosturi oli tämä kyseinen jolla itse opettelin puunkuormauksen, ja nelivipuinen. Ensimmäisen kuorman tekopaikankin muistan, ja että mäntytukkia Hankasalmelle siihen lastasin. Kouranpäiden tasausta en siinä vielä paljoa tehnyt, vaan valitisin kourallisia siten ettei sitä tarvinnut tehdä ja siirsin puita pinossa kourallisiin sopiviksi. 

Jossain kohdassa kokonais tarkkuuden kehittymisen kannalta huomasinkin, että pihtiotteen kanssa puiden siirtäminen auttoi yllättävän paljon koko nosturin käytön sisäistämisessä. Jossain kohdassa purkupaikoilla odotellessa siirsin pihtiotteella yksittäisiä puita kuormanpäällä ihan vain tästä syystä. Jatkoin tätä niin kauan kuin ns. aktiiviurani puunajossa jatkui.

Suurimpia asioita mitä on itselleni puunajon alkuvaiheista on mieleen jäänyt, on se pitkä kestoinen jännitys kuormanhakuun mennessä miten sieltä metsästä pääsee pois, millainen paikka siellä oikein on vastassa. Jos sitä joku mietti, voin sanoa ettei se miettimällä muutu se paikka. Sinne metsätien alkuun päästyä täytyy alkaa suunnittelu prosessin käymään mielessä.

Onko siellä vielä käyty, vai oletko jo siinä vaiheessa uraasi että käyt ''tekemässä jäljet'' sinne? Mille se tienalku näyttää? Pois pääsyn kartoittaminen, kuorman kanssa tai vaikka tyhjänä jos ei muu auta. Kartat kun on käytössä, näkyykö siinä kääntöpaikkaa tai risteyksiä? Ja yhtenä hyvin tärkeänä asiana, mille se maaperä näyttää. Upottaako vai ei, tai kuin paljon jos se sinne uppoaa. 

Siinä jotain, ei tietty kaikkea sillä en usko olevan yhtä ohjetta jolla voi kattaa kaikki tilanteet. Se olisi luultavasti yhtä yksinkertainen opus kuin vitsinä näytetty opas naisen ymmärtämiseen. 

Tiivistelmänä voin kuitenkin sanoa samaa kuin eräs Hyvinkääläinen puuautoilija sanoi kerran vertailussa jatkokärry-kiinteärunkoinen kärry. Ensimmäisen vankka puoltaja sanoi ''kiinteärunkoisella metsään mennessä, niillä ei pääse metsässä kääntymään ympäri'', johon tarinan puuautoilija sanoi että kerro minulle missä niitä kiinteärunkoisia vaunuja metsässä on niin menen hakemaan ne pois.

Joka paikasta olen minäkin päässyt siis pois, välillä siihen on vain mennyt aikaa enemmän ja saman kuorman puut on laitettu kyytiin kolmeenkin kertaan. Tämän kokeilin sisulla kun loppuviimein telasin kahdesti puut kyytiin metsäautotietä kyntäessäni olin jo laittanut ennen tätä. 

Ensi kerralla voin kertoa mitä kaikkea hauskaa siellä sisun ratissa konkreettisesti sai kokea.

Mitä nyt on meneillään.

Projekteja tässä on käynnistymässä. Yhteistyöprojektia on käynnistymässä, ja toivon mukaan palkkalistoille tulee helmikuussa jo henkilö. Ohjelmistotoimittajien suunnalta pientä aktiivisuutta tässä toivoisin enemmän, mutta kokonaiskuvan työstö on jatkuvana osana tätä hetkeä.

Luotettavakumppani merkin saimme käyttöömme, ja se on osa vastuu groupin puolelta tulevaa osoitusta siitä, että me hoidamme asiamme verotuksessa, työterveydessä ja vakuutuksissa oikein. 

Etusivun etsin ketjuun kuulumattomia raskaankaluston hinausliikkeitä.

Eli hinausliikkeet jotka tulevat sivustolle ovat lähtökohtaisesti yrityksiä, jotka eivät kuulu välityspalkkiota vaativiin ketjuihin. Tämä on yrityksemme tapa osoittaa, että haluamme työllä tienatun rahan suuntautuvan oikeaan paikkaan. Näin ollen myös internetin hakupalveluiden joukosta tällaisten etsimisen sijaan lisäämme hinausliikkeen netisivuille linkin sivustollemme. Tämän linkin lisääminen sivustollemme on maksuton emmekä veloita linkin olemassa olosta sivustollamme muutenkaan yhtään mitään.

Muuta etsimäämme kontaktiverkkoa ovat:

-Korjaamot

-kaluston myyntipalvelut

-Tienpäällä huoltoa suorittavat tahot

Lisäksi toivomme palautetta teiltä arvon kolleegat, mitä sinä toivot että tarjoamme kuljetusalalle?

Rekkakuskilta rekkakuskille, ja kaikille kuljetusalan työntekijöille.

Joni.Niskanen@vdcenter.fi