Transpointin ajot tulivat osaltani päätökseen kun edellisen kirjoituksen työpaikasta läksin pois. Pienen pätkän siinä tosiaan ajelin merikontteja vielä, jonka jälkeen oli puuhastelua jossain muodossa jota en tarkkaan muista. 

Seuraava varsinainen työpaikka löytyi kuitenkin nopeasti. Veljeni oli vaihtanut työpaikkaa ja soitteli että siellä voisi olla töitä minulle myös. Parin puhelinsoiton jälkeen töitä löytyikin samasta yrityksestä. 

Yrityksellä oli jo silloin parisenkymmentä autoa. Jakeluajoa, betonia ja rahtiautoja. Vuosien varrella betoninajo oli ainoa jota en yrityksessä tehnyt. Alkuvaiheessa ajoin jakeluautoa vähän ja puoliperävaunua pääosin. Ensin pääkaupunkiseudulla arkena ja viikonloppuisin irtoperävaunujen vaihtoja Hangossa. Oman aikani ajeltua eri laitteilla pääsin ensin tuuraamaan yrityksen ainoaa täysperävaunua ja vakikuskin haluttua muihin hommiin sain siitä itselleni pysyvän pestin. 

Näyttämisen halu oli kova, eteenkin kun edellisestä kaverista kerrottiin hänen olevan kova ajamaan. Aloitin ensimmäisellä viikolla ylittämällä hänen viikko kohtaisen ennätyksen ja paransin seuraavalla viikolla. Pitkän aikavälin keskiarvolla katsoen tein myös lukemat uusiksi. Muistijälkiä ajanjaksolta on jäänyt, sellaisia joita voi näin jälkikäteen muistella hymyssä suin mutta uudestaan en lähtisi tekemään.

Kun pitkiä päiviä tuli ajettua säännöllisesti, nukkumisen hoidin pitkälti pieninä torkkuina. Ihmisen kroppaa voi ns. huijata pysymään hereillä vaikka unta ei tule. Ei varmasti ole terveellistä enkä suosittele kokeilemaan. 

Kerran tällaista torkkua ottaessani ajojärjestelijä sattui soittamaan. Kysyi heti alkuun että missä olet.  Vastasin että orituvan pihassa nukkumassa. Vastaus oli :''ai sä nukut joskus, en häiritse enempää''.  Minä:'' puolituntia hiljaa kyljellään vuorokaudessa riittää''. Ja siitä keskustelu jatkui eteenpäin omalla painollaan. Kävin hakemassa kahvin ja jatkoin kohti määrän päätä.

Toisella kertaa olin ajanut yön runkovuoroa, ja aamulla oli tarkoitus olla Iisalmessa lastaamassa. Pysähdyin Matin ja Liisan asemalle Lapinlahdelle unille hetkeksi, kun siinä muutaman tunnin aukko oli jäänyt. Lompsin sisälle ja kassalla tuumasin että jos pientä iltapalaa ennen nukkumaan menoa ottaisi. Söin ja menin nukkumaan. Heräsin ilmeisesti viereen ajaneen rekan ääneen, nousin silmät ristissä ylös, ja vaatetta niskaan. Menin takaisin sisälle ja kahvia mukaan. Kassalla tuumaisin että täytyy aamupalaa ottaa jotta jaksaa.  Ilmeisesti naamastani näki väsymyksen ja se että olin puolituntia aiemmin ollut iltapalalla sai saman kassaneitin ilmeen hassun näköiseksi pyöristyneiden silmien kera. Itse huomasin vasta liikkeelle lähdettyäni kääntyessäni vitostielle että olin herännyt liian aikaisin ja että nukkua olisin kerinnyt enemmänkin.

Onko teille ohjeistettu että rekan keula täytyy nukkumaan jäädessä jättää menosuuntaan kun jäät levikkeelle nukkumaan? Minulle on, ja siitä oli silloin hyötyä useampaankin otteeseen. Itse en koskaan unien jälkeen väärään suuntaan lähtenyt paljolti juuri tästä syystä. Kerran ratin takana nuokkuessani havahduin kuitenkin siihen että edessä häämötti ryteikkö. Reaktio nopeus tuli testattua, eikä kauaa kulunut kun jarrupoljin oli tukevasti lattiassa. Onneksi olin pysähtyneenä levikkeellä jo valmiiksi.

Siihen aikaan työnantaja oli lopettelemassa ulkomaanliikenteessä, ja euroopasta tuli rekkavetureita muuhun ajoon Suomen päässä. Hauska palaute jonka näistä autoista kuulin, oli 380hp volvosta kuljettajan kertoma ettei siinä teho riitä kehäkolmosen mäkiin. Jäi kaverin vastalauseet luultavasti vähiin autoilijapuolen edustajan kertoessa hänen ajaneen kyseisellä yksilöllä alppien yli. Kyllä se pienempikin teho usein riittää, ja on taloudellisempikin kuin ylimitoitettu moottori. Ostohinnasta puhumattakaan.

Olipa talossa tapaus joka oli siirtymässä jakeluauton ratista kohti yhdistelmäajoneuvonkuljettajan pestiä. Silloin kortin sai pelkän insin ajamalla, kuten olin itsekin korttini hankkinut, ja kortin saatua sai töihin lähteä. Toki pohjalla piti olla 6kk kokemusta yli 18tn kuorma-autolla ajosta. Kaverin inssi ei vain meinannut osua nappiin. Toistoja tuli kokonaisuudessaan kuusi kertaa. Viimeisellä kerralla inssin ajattaja oli työkaverilleni tuumannut (ei siis korttia hankkiva, vaan se joka ajoi yhdistelmän inssin ajo paikalle) että kai sille on jo pakko kortti antaa, ei se enää hikoile ja tärise niin paljoa kuin edellisillä kerroilla. Ilmeisti jantteri on kuitenkin uraa alalla luonut, vaikken hänestä ole kuullut varmaan viiteentoista vuoteen.

Tarinaa niiltä ajoilta riittää. Aikakauden ajamisen määrien yleisestä käsityksestä kertoo liene paljon se, että yksi kaveri joka piti kahdeksan tunnin tauon joka päivä sai itselleen lempinimen kahdeksan tunnin lepotauko. 

Taisi siinä olla muitakin vaikuttavia tekijöitä. Juankoskelta paperia ajoimme myös. Kerran tämän jouduin lastaamaan tämän kyseisen kaverin lastaus vuorolla, kun hänellä oli lepotauko menossa. Tällaisille asioille luonnollisesti sillon naureskeltiin että eikö työ maistu vai mikä on kun joka päivä täytyy pötkötellä. Tämä kuitenkin on ehkä hänen osaltaan ollut vain se järkevä asia jota meidän kaikkien olisi pitänyt tehdä. 

Erään kerran muistan kaverin kanssa keskustelleeni kasvotusten. Muutoin en siis edes tuntenut miestä, vaan hänen roolikseen minun elämässäni muodostui minun jaksamisen pönkitys tekemällä minun mielessäni vähemmän kuin minä. Oikeasti en siis tiedä tuon taivaallista mitä ja missä kaveri työtään silloin teki. 

Toki tämä ainoa kerta ei lievittänyt silloista näkemystäni hänestä. Olimme Puhoksella lastaamassa vaneria. Hän tuli kyselemään pitäisikö hänen ilmoittaa ettei hän luultavasti kerkeä purkuajalleen Lahteen. Purkuaikaa tiedustellessani hänellä oli aikaa puolituntia käytössään, joten ilmoittamisen tarve oli kyllä olemassa.

Pienillä asioilla saa tehtyä toisiin ihmisiin lähtemättömän vaikutuksen kun asiat sattuvat oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Itse sain täysperävaunun peruuttamisen osalta loistavan maineen Vantaan terminaalissa. Iltapäivällä olin menossa illan runkovuoroa varten ajamaan laitteitani lastauslaituriin, ja ihan tarkkaan kun en tiennyt mihin laituriehin kuuluu peruuttaa ja joko sinne saa mennä, ajoin keulaedellä laiturin luokse ja menin sisälle kysymään.

Sain luvan peruuttaa kyseiseen lastauslaituriin jota kohti keulani oli. Asiaa ennalta suunnittelematta kiipesin volvon hyttiin ja aloin peruuttamaan perävaunu perässä. Kovin nätillä kaarella se siitä lähtikin kääntymään, ja sain ajatuksen koittaa siitä suorilta peruuttaa laituriin. Se sattui onnistumaan, vieläpä niin hyvin että yhdistelmä oli luotisuorassa laiturissa. 

Ajojärjestelijäni sattui olemaan vieressä katsomassa tämän suorituksen, ja jälkikäteen eriävissä kommenteissa kuului kyllä arvostus tätä kyseistä suoritusta kohtaan. Karille (ajojärjestelijä) voin kertoa näin jälkikäteen yllättäneeni itseni suorituksella myös, ja etten koskaan enää koittanut sitä toista kertaa ettei track recordi mene pilalle sillä saralla.

Jatketaan tätä vielä ensiviikolla. Katsotaan onko siellä vielä tarpeeksi tarinan aihetta, mutta puunajon aikakausi alkaa kohta lähestymään.

Mitä nyt on meneillään.

Konkreettinen rahan kerääminen on nyt ajankohtainen. Katelaskenta ohjelmaa on tavoite päästä käyttämään kirjanpito-ohjelmaan liittyen tässä lähiaikaan. Siihen olisi hyvä löytää vielä pari koekaniinia, joten jos löytyy kiinnostusta saada ilmaista kirjanpitoa ja budjetointia parin kuukauden ajan niin ota yhteyttä. Vaihtoehtoisesti voi valita myös ilmaisen ämpärin. Toimintaa olemme käynnistämässä paremmin nyt kevään aikana siis. Toki nyt on jo mahdollista tehdä peruskirjanpitoa ja laskentaa. 

Näiden yhdistäminen tapahtuu sitten tietokoneohjelmistoa hyväksi käyttämällä.

Muuta isompaa asiaa on rakenteilla vielä, ja tässä kevään aikaan sivustolle on rahoituksen varmistuttua tulossa kirjautumista vaativa osio laajempaan käyttöön. Sinne haluan rakentaa muunmuassa mahdollisuuden vertaiskeskustelulle, ja tästä siellä on alkeellinen versio jo olemassa. Pääasiallinen tarkoitus siellä on rakentaa kuljettajan ja yrittäjän välille mahdollisuus löytää toisensa paremmin kuin aikaisemmin.

Etusivun etsin ketjuun kuulumattomia raskaankaluston hinausliikkeitä.

Eli hinausliikkeet jotka tulevat sivustolle ovat lähtökohtaisesti yrityksiä, jotka eivät kuulu välityspalkkiota vaativiin ketjuihin. Tämä on yrityksemme tapa osoittaa, että haluamme työllä tienatun rahan suuntautuvan oikeaan paikkaan. Näin ollen myös internetin hakupalveluiden joukosta tällaisten etsimisen sijaan lisäämme hinausliikkeen netisivuille linkin sivustollemme. Tämän linkin lisääminen sivustollemme on maksuton emmekä veloita linkin olemassa olosta sivustollamme muutenkaan yhtään mitään.

Muuta etsimäämme kontaktiverkkoa ovat:

-Korjaamot

-kaluston myyntipalvelut

-Tienpäällä huoltoa suorittavat tahot

Lisäksi toivomme palautetta teiltä arvon kolleegat, mitä sinä toivot että tarjoamme kuljetusalalle?

Rekkakuskilta rekkakuskille, ja kaikille kuljetusalan työntekijöille.

Joni.Niskanen@vdcenter.fi