Puunajon kokemusta hankkimassa.

Näin jälkikäteen ajatellen valokuvausta olisi pitänyt harrastaa enemmän koko työuran aikana. Vaikka muistoja on valtavasti, niitä on varmasti paljon unohtunut myös, ja olisihan sitä mukava joka tapauksessa kuvia katsella sekä lisätä niitä tähän kirjoitukseen.

Mitä siellä sitten jäi muistiin.. Ei varmasti aikajärjestyksessä asiat tähän tule, mutta ei sillä varmaan ole merkitystä. Aloitetaan laittamaan niitä siten kuin niitä mieleen putkahtaa.

Päällimmäisenä muistan ajokorttiin liittyvän seikan. Olin jossain Leppävirran perämetsässä kuormaa menossa hakemaan, kun tuli puhelimessa kaverin kanssa aiheeksi ajokortin voimassa olopäivä. 

Kun sitä siinä aloin katselemaan, huomasin päiväyksen olevan ns väliaikaisesta ajokortista ummessa. Aloin soittelemaan hetimmiten poliisilaitokselle kyselläkseni ajokorttini tilanteesta. Sain kuulla että minulle on kyllä myönnetty pitkäaikainen ajokortti, mutta se täytyy Vantaalta lähettää, ja että väliajalla ei saa ajaa ilman että kortti on. Vaihtoehdoksi ilmeni siinä olla joko kotona odottamassa korttia, tai sitten käydä poliisilaitokselta hakemassa väliaikainen paperinen ajolupa. 

Tietenkin se jälkimmäinen kiinnosti enemmän. Siinä oli kuitenkin ongelmana se, että paikallinen poliisilaitos oli avoinna kahtena päivänä viikossa, elettiin näistä kyseisen viikon osalta jälkimmäistä ja kello oli puoli neljä iltapäivällä. Laitos oli avoinna neljään saakka.

Ainoa mahdollisuus ehtiä sinne ennen sulkemisaikaa oli ajaa metsästä juuri lastatun kuorman kanssa suoraan laitoksen eteen kadun varteen parkkiin sisulla. Siitä hyppäsin viittä vaille hytistä ulos ja juoksin suoraan sisälle.

Siellä ei ollut ketään muita kuin virkailija ja minä. Esitin asiakseni vanhentuneen ajokortin, ja että tarvitsisin väliaikaisen lapun ajo-oikeutta edustamaan. Tässä kohdassa tuli pienehkö kiusallinen hiljaisuus.

Virkailijan ikkunasta näki suoraan kadulla seisovan sisun. Hän katsoi vuoronperään ikkunasta sisua ja minua selkeästi pohtien ettei tämä nyt taida mennä kaikkien taiteen sääntöjen mukaisesti.

Lopulta mitään sanomatta hän täytti tarvittavat tiedot ja ojensi lapun minulle. Kiitin ja läksin jatkamaan sisulla matkaa. 

Toinen konstaapeliin liittyvä muisto on puhallusratsia keskustasta Heinäveden suuntaan lähtevän tien risteyksessä, mäessä. Oli talvi keli ja tulin siihen täyden kuorman kanssa, puhalluksen jälkeen ei sisu edes teli kireällä lähtenyt vaikka kyseinen rinne ei kovin jyrkkä ollut siinä kohdassa.

Hyppäsin hytistä ulos ja laitoin kinttaita käteen kun konstaapeli tuumasi, että voisitko peruuttaa mäen alas ja koittaa uudella vauhdilla. Jos joku osaa hahmottaa kyseisen kohdan, ja ajosuunnan kohti vitostietä, tietää ettei sitä(kään) mäkeä kuorman kanssa eteenkään peruuteta talvella alas.

Tuumasin että voi joku muu lähteä teistä koittamaan, mutta itse en sitä tee. Ohjattavuus häviää kun se liikkeelle lähtee.

Asettelin siinä sitten ketjua renkaaseen asvalttitiellä konstaapelien katsellessa toimintaa vierestä. Erikseen mainittakoon että ketjujen käyttö kestopäällysteisellä tiellä ei ainakaan minun tiedon mukaan ole laissa sallittua. No siitäkin selvittiin ilman seuraamuksia kuitenkin.

Aina ei näin käynyt. Kyllä se ylikuorma sakkokin sieltä kerran kohdalleni napsahti, ainoa mistä jäin virallisesti kiinni, vaikka en tietoisesti ole juurikaan ylikuormilla ajanut. Kuten ei kukaan muukaan, ja vankilassa istuu vangeilta kysyessä vain viattomia ihmisiä.

Aikuisten oikeasti, en siis sakkorajan ylittäviä kuormia ole tavoitellut tehtaalle viemissä kuormissa. Terminaaliin vietäessä, ja laaneja tyhjätessä on ajattelu ollut vapaampaa, myönnettäköön se. (Ai niin ja sitten se 6 metrisen koivukuidun ajo kuusaalle).

Tuosta ylikuormasta juolahtaa mieleeni ihka ensimmäinen mepa kuorma. Pääosin lastasimme kuusitukin junaan Varkaudessa, mutta jossain kohdassa mepa ajoa alkoi tulla. Vilppulan sahalle menokuorma, ja lähistöltä paluu kuorma Äänekoskelle. 

Paluukuorman puut olivat hyvällä paikalla, ja nosturin vaaka ei toiminut lainkaan. Silmämääräisesti Leppävirralla kuormien painot osuivat melkein paremmin kohdalleen kuin myöhemmin vaakan kanssa pelatessa.

Mäntykuitua kyytiin laittaessa vähän tuumin mahdollista painoa, suht pitkää hyvää tavaraa, ei kauhean vanhaa, ei ehkä ihan täyteen asti. Joskus saattaa tulla niitä hetkiä, että jos vielä yksikourallinen ettei jää vajaaksi. Näin kävi myös tällä kuormalla.

Olin siinä suht hyvällä aikataululla menossa jo kohti Äänekosken tehdasta kun työnantaja soitti. ''Siellä päin se puu on hieman painavampaa, älä laita niin paljoa kuin täällä päin laittaisit''.

Kerroin kuitenkin olevani jo paluumatkalla kuorman kanssa, ja että sisu kulkee sen verran keveästi ettei ainakaan kovin paljoa ylimääräistä voi olla.

Voin kertoa että tästä sain leikkimielistä naljailua suht pitkään jälkeenpäin. Seitsemän akselisten yhdistelmien, 60tn painorajojen aikaan tehtaan vaakalle napsahti pikkuisen pyöreä 70tn. 

Sen jälkeen minulle muistettiin mainita lähes poikkeuksetta muutaman kuukauden ajan että kulkee kevyesti ja ei paina juuri mitään.

Tästä paino rajoituksista minulle herää väistämättä syyt omaan puunajon lopettamiseen. Ajokielto ylikuormista. 

Voin kertoa etten ole koskaan saanut henkilökohtaisesti rahallista korvausta yhdestäkään painorajoituksen ylittävästä puusta tai kilosta. 

Ajokieltoa kun napsahti, laitoin Pirkanmaan autokuskien metsäyhtiön ryhmään viestillä aika suorasanaisesti. Tästä ei kauan mennyt kun Metsä groupin asioista vastaava uhkasi työnantajaani ajosopimuksien katkaisemisella jos minua ei potkita pois.

Viestini sisälsi silloin, ja sisältää yhä terveiset metsäyhtiön edustajille tämän saman asian: Ajakaa itse jos osaatte!

Liiketoimintani tarkoitusta vahvasti ohjaava halu kannattavasta liiketoiminnasta kuljetusyrittäjille sisältää myös tahtotilan kertoa teille että siihen on hyvin painava syy että nämä muut eivät ole siellä tekemässä sitä mitä te.

Oli kyse sitten raakapuunajosta, soramaton vetämisestä, erikoiskuljetuksista, kiireisestä jakoauton kuljettajan työstä tai vaikka reissutyöstä. 

Kuinka paljon kannattaa olemattomalla katteella ottaa vastaan toisen osapuolen mielivaltaista sanelupolitiikkaa? Tyhjän saa pyytämättäkin.

Minulla ei ole ketään kohtaan henkilökohtaisesti mitään ärtymystä, vain toimintatapa on se joka tässä on verrattavissa koulukiusaamiseen vertauskuvallisesti. Minä laitoin siihen omalta osaltani pisteen, ja sanoin etten ole tässä osallisena.

Puunajon tulevaisuudesta kerroin heille jo pari vuotta ennen kuin lopettamiseni tuli ajankohtaiseksi.

Minun ennusteeni on, että raakapuunajossa käy samalla tavalla kuin maanrakennuksen kanssa kävi -90 luvulla. Hieman eri variaatiolla mutta sitäkin metsäyhtiöt koittavat kovasti ohjata samaan suuntaa. 

Asia menee näin: tehdään työnteosta niin vaikeaa ja kannattamatonta, että kaikki ammattilaiset vaihtavat alaa. Tähän herätään sitten siinä vaiheessa kun tekijöitä ei enää yksinkertaisesti ole saatavilla. 

Kun tähän kohtaan joudutaan, on vuosikymmenten tauon jälkeen mahdollisuus yhdelle suoritealalle saada katteita ylöspäin ainakin hetkeksi aikaa. Siihen saakka kun taas ilmestyy uutta verta vuolemaan kultaa tietäen paljonko kuormasta ja viikosta on mahdollista tienata.

Eikä tässä kohdassa taas ole mitään hajua kulurakenteesta, laskuihin varautumisesta tai verotuksesta. Ja ollaan vuoristoradassa taas valmiita uudelle kierrokselle.

Itse olen aina pitänyt Ei Einsteinin teoriasta, mitä tyhmyys on? Tehdään asiat kerta toisensa jälkeen samalla tavalla ja odotetaan erinlaista lopputulosta.

KUKAAN EI VOI PYÖRITTÄÄ LIIKETOIMINTAA ILMAN ETTÄ RAHAA TULEE ENEMMÄN SISÄÄN KUIN MITÄ ULOS MENEE! Sillä tiedolla, paljonko tienaa ei tee yhtään mitään jos ei tiedä paljonko rahaa kuluu. 

Sesonkina hyvällä työtilanteella maksaa kyllä uuden yhdistelmän lisäksi huvilaa ja lomaosaketta, mutta hiljaisena aikana tilin saldo laskee kuin lehmän häntä. Tämä on hyvä huomioida esimerkiksi tilikauden päättymistä ajatellen, ja arvonlisäveron maksamisen viive on oltava tiedossa ettei niiden kanssa joudu liriin. Tiedätkö sinä milloin tämän kuukauden alv tulee maksuun? Oletko miettinyt miten ostot siihen vaikuttavat? Tai minkä kuukauden aikana tehdystä työstä sinä olet niitä arvonlisäveroja maksamassa? Onko suoriteperusteisuus tuttu termi?

Onko kirjanpitäjä sinulle koskaan kertonut miten voit saada aikaisemmin tietoosi milloin veroja on tulossa maksuun? Miten voit verojen suuruuteen vaikuttaa?

Siinähän sitä tarinaa taas. Lähti vähän laukalle, mutta kun tarinaa tuli niin annoin sen tähän tulla. Jos ensviikolla kaadettaisiin vaikka sisun perästä perävaunu. Meitähän on olemassa vain kahdenlaisia puukuskeja, niitä jotka on kaatanut ja niitä jotka eivät vielä ole kaatanut. (poikkeus vahvistaa säännön).

Mitä nyt on meneillään.

Katelaskenta ohjelmaan pääsen konkreettisesti käsiksi tämän jutun julkaisupäivänä.

Sitä onkin tullut odotettua siinä mittakaavassa, että harkitsin jo uuden toimittajan etsimistä. Ohjelmiston toimivuudessa oli hetken aikaa sovittamista käyttämäni kirjanpito-ohjelman kanssa, ja tästä olisin toivonut huomattavasti avoimempaa vuoropuhelua. 

Pääsen kuitenkin testaamaan tämän ennen kuin toimintoa aletaan teille päin markkinoimaan. Se mitä olen päässyt aikaisemmin ohjelmasta näkymään, olen hyvin luottavainen että saamme kaikki siitä arvokasta infoa miten raha vaikuttaa toimintaan ja mihin se menee.

Tämän tueksi minulla on olemassa edellisessä kirjoituksessa mainitsemani katelaskenta opasta, ja sitä aion kehittää näyttämään muutakin talouden hoidossa huomioitavia aiheita kaikille. 

Luotettavakumppani merkin saimme käyttöömme jo aikaisemmin, ja se on osa vastuu groupin puolelta tulevaa osoitusta siitä, että me hoidamme asiamme verotuksessa, työterveydessä ja vakuutuksissa oikein. Suosittelemme tämän palvelun käyttöä kaikille.

Etusivun etsin ketjuun kuulumattomia raskaankaluston hinausliikkeitä.

Eli hinausliikkeet jotka tulevat sivustolle ovat lähtökohtaisesti yrityksiä, jotka eivät kuulu välityspalkkiota vaativiin ketjuihin. Tämä on yrityksemme tapa osoittaa, että haluamme työllä tienatun rahan suuntautuvan oikeaan paikkaan. Näin ollen myös internetin hakupalveluiden joukosta tällaisten etsimisen sijaan lisäämme hinausliikkeen netisivuille linkin sivustollemme. Tämän linkin lisääminen sivustollemme on maksuton emmekä veloita linkin olemassa olosta sivustollamme muutenkaan yhtään mitään.

Muuta etsimäämme kontaktiverkkoa ovat:

-Korjaamot

-kaluston myyntipalvelut

-Tienpäällä huoltoa suorittavat tahot

Lisäksi toivomme palautetta teiltä arvon kolleegat, mitä sinä toivot että tarjoamme kuljetusalalle?

Rekkakuskilta rekkakuskille, ja kaikille kuljetusalan työntekijöille.

Joni.Niskanen@vdcenter.fi

puhelinnumeromme: 045 7838 1264