Eripuolilla etelä-suomea puita kärrätessä, tuli vastaan muutaman sattuman kautta parisuhde pirkanmaalla.

Kokonaisuus ei ottanut toimiakseen, kun puita ajoi arkisin eri osoitteissa, oma koti oli Sipoossa ja nainen Tampereella.

Vaikka työpaikassa sinällään ei vikaa ollut, maisemanvaihto oli jonkinlainen opittu tapa. Ei siinä siis kovin paljoa tullut jahkattua, kun aloin katselemaan uutta paikkaa Tampereen kulmilta.

Siinä hetkessä ei suoraan ollut avoimia paikkoja, joten laitoin itse kyselyä pariin paikkaan.

Nyt jo kuopattu Pirkanmaan puunkuljetus laittoi viestiä takaisin päin, että yhdellä heidän ringissään olleelta autoilijalta töitä löytyisi.

Työnkuva oli kannonajoa puunajon sijaan. Tuumin että voi sitä niitäkin ajaa. 

Puhelin soiton perusteella kuulosti muuten hyvälle, mutta ajoneuvona oli mersu.

Jotkut siitä tykkää, mutta itselläni mesujen kanssa kokemukset ovat olleet verrattavissa vanhaan sanontaan ''lehmällä raveihin''.

Ei siis ole yhdelläkään kohdalleni osuneella meno maistunut, ja se on ainakin minulle ollut yksi oleellinen tekijä puunajossa että auto liikkuu kun sitä käsketään.

En antanut tämän häiritä, laitteiden piti olla kunnossa, ja jopa nosturin vipu järjestelmä oli sama kaksivipuinen joka oli korvien väliin ''ohjelmoitu'' sillä hetkellä.

Pariin otteeseen olen vaihtanut nelivipuisen ja kaksivipuisen välillä, joten molemmilla saan kyllä kuorman kyytiin.

Kun sitten sain viimein tavarat muutettua Tampereelle, ja ensimmäinen työpäivä koitti, oli kokemus mieleenpainuva.

Auton luokse päästyäni voin kertoa, että näky oli murheellinen. Autonäyttelyt oli kaukana tästä yksilöstä, ja pieksämällä sitä oli työssä käytetty.

Auton edellinen kuski oli kyllä toki kaluston pieksämisestä tunnettu, mutten edellistä kuski vielä tuona hetkenä tiennyt. Se selvisi vasta myöhemmin minulle.

No kuitenkin, se ulkokuori antoi osviittaa mitä kalustu muuten oli.

Kun mukaan lähdössä ollutta työnantajaa ei näkynyt, ja avaimet oli saatavilla päätin ottaa nosturiin tuntumaa.

Nosturin oven avattuani koitti ensimmäinen yllätys, ei ollut kaksivipuinen kuten puhelimiste oli sanottu vaan nelivipuinen.

Nosturia kun aloin siinä liikuttelemaan, ainakin kolmesta kohtaa tihkutti öljyä jo puomin päältä. Ei näyttänyt kovin hyvälle tässä kohdassa.

Jonkin ajan kuluttua päästin sitten matkaan, ja pienten selittelyiden säestämänä autolla ei oltu ajettu eikä siten vielä oltu ehditty korjailemaan vikoja.

Metsän päässä ensimmäinen vaihe oli lastata siirtoautoon sorvikuorma pitempään matkaan.

Paikkaan piti laittaa ketjut renkaisiin,ja siinä ilmeni seuraava ongelma kohta.

Ketjut olivat reilusti yli 20 senttiä liian pitkät, ja molemmin puolin oli useampi selkä poikki. 

Eli se kohta joka kulkee renkaan yli. Kun se menee poikki, alkavat ketjun pätkät takomaan kaikkea mihin ne yltävät. Hyvä tapa särkeä ainakin lokasuojien kiinnikkeet.

Yhden alamäen kohdalla työnantaja tuumasi, että laskee vain pakokaasujarrulla alaspäin ettei kiillota turhaan mäkeä. Jos joku sinulle tuollaista joskus tuumaa, ei kannata ottaa todesta. Ainakaan omalla kohdallani tuollaisesta ei ole koskaan ollut mitään hyötyä, vaan olen enemmänkin koittanut välttää kyseisen ominaisuuden käyttöä metsän päässä.

Sen ongelmaksi koostuu usein se, että jos mäki ei ole riittävän loiva, vaihteiden vaihdon yhteydessä on riskinä pienet nykäisy liikkeet jotka aiheuttavat perävaunulle mahdollisuuden työntää massansa kanssa autoa. Se ei ole hyvä juttu koskaan.

Volvossa ainakin on sellainen toiminto (ainakin puuautoissa), että pakokaasujarrun saa asetettua toimimaan siten että perävaunu jarruttaa automaattisesti samaan tahtiin.

Kerran kokeilin metsässä, ja en oman turvallisuuteni vuoksi toista kertaa kokeile. 

Metsään mennessä täytyy ottaa luistonesto, pakokaasujarru ja joskus (harvoin) olisi aivan loistava saada abs-jarrut pois käytöstä. Kyseinen vempain on kerran meinannut aiheuttaa koko yhdistelmän kaatumisen.

Siinä kuitenkin nysväilyjen jälkeen tämä vaihe saatiin suoritettua, ja eteenpäin mentiin kohti kannonajoa.

Ensimmäiselle kantopinolle mentiin, ja kääntöpaikka oli kulmaperuutuksella juuri ennen kantokasoja. Kaveri tuumasi minulle vierestä, että jos ei mene kerralla joudumme laittamaan ketjut. Hieman nouska keliä siinä oli.

Peruutus onnistui hyvin, muttei täydellisesti. Eteenpäin piti kerran päästä ottamaan.

Kuitenkin varovasti koittaessa pyörä pyöri tyhjää, ja ennen kuin ehdin mitään sanoa oli vänkärin ovi auki ja kaveri loikkaamassa ulos ''mitä minä sanoin'' lauseen säestämänä.

Tuumasin samoin tein takaisin, että laita nyt hyvä ihminen se ovi kiinni.

Näin tapahtui ja kaveri jäi haavi auki katsomaan. Pieni peruutus liike sivulle vielä, ja lähti eteenpäin. Uudelleen pakkia tarjotessani vaihteisto jäi jumiin, ei liikkunut mihinkään.

Tähän oli kaverilla konsti, mutta hänen piti itse tilanteen nopeuttamiseksi tulla puikkoihin tekemään se. Loikkasin ulos, kaveri puikkoihin ja kohta mersu taas liikkui.

Alkoi peruutus kantopinoille, kaveri siis puikoissa tässä kohdassa. Loiva kaarre kuljettajan puolelle ei lähtenyt sopivalle linjalle. Ensi peruutus yrityksellä pääsi reilun yhdistelmän mitan kaarteen alkupäähän. 

Toisella yrittämällä puoleen väliin kaarretta, mutta perävaunun keula otti ulkokaarteesta puuhun, eikä siitä sitten ollut mahdollisuutta päästä mihinkään.

Kolmatta kertaa kaveri ei koittanut, vaan ajoi ensimmäisen kasan etuosaan, ja tuumasi minulle että toisin kuin puunajossa kantojen ajo aloitetaan etupäästä kasaa peräpään sijaan.

Koskaan en tätä keneltäkään ole varmistanut, mutta jäin vain itse miettimään miksi kaveri sitten kahdesti koitti perimmäiselle kasalle peruuttaa? 

No siinä kaveri laittoin malliksi osan kantoja kyytiin, ja vaihdettiin kuormaajaa. Kerroin kyllä kaksivipuisen olevan lihasmuistissa siinä hetkessä, joten sankarisuorituksia olisi turha odottaa.

Jotenkin se lähti siitä kuitenkin kulkemaan, ja kun kuorma oli valmis tuumasi työnantajakin ettei huomannut alun jälkeen lainkaan etteikö nelivipuisella olisi tehnyt ihan päivätyökseen.

Läksimme sieltä kohti kantoterminaalia. Aiemmin mainitsin, että auton vikoja ei oltu laitettu kun sillä ei oltu ajettu.

Nyt kuitenkin työnantaja tuumasi, että hän on nyt kaksiviikkoa ajanut sillä yksin, ja että voisimme jatkaa kahteen vuoroon ajamista sillä.

Sanoin että täytyy miettiä asiaa. No ei tarvinnut kauaa miettiä.

Pääsimme kantoterminaalille, ja purkukin meni ihan suht hyvin mutta..

Kaveri kertoi että jokaisen kuorman jälkeen on tärkeää puhdistaa lava, ettei maata ja ylimääräistä painoa turhaan kerry. Ihan järkevää.

Tämä tapahtuu puhdistus luukkujen kautta. Kaveri ajoi kentänsivuun, ja loikkasimme ulos.

Puhdistusluukulle kun kaveri meni, ja aloitti nykimään auki sitä. Noh, sanotaanko että jumissa oli. Hikikarpalot otsalla kaveri haki ensin kuorman kiristysraudan (puunajoon käytettävä), sitten rautakangen joka oli siinä saatavilla ja lopuksi joidenkin lekaksi kutsuman ison yhden käden pajavasaran. 

Piti itse lähteä jo kävelemään hetkeksi muualle päin. Sen verran säälittävää se toiminta oli. Ei vissiin ollut viimeisen kahden viikon, tai vuoden aikana muistettu että joka kuorman jälkeen se piti puhdistaa.

Odotin sivummalla, että kaveri hoitaa asiansa. En kyseiseen hölmöilyyn ollut enää osallistumassa. Hallille päästyään kaveri vielä kysyi josko sitä sitten seuraavalla viikolla alettaisiin kahdestaan ajamaan, tuumasin että eiköhän tämä touhu ollut tässä.

Seuraavana päivänä samainen autoilija soitti vielä, että jos menisin sinne puita ajamaan. Tuumasin kuitenkin etten ole kiinnostunut työskentelemään siellä.

Tämä silläkin uhalla ettei minulla ollut sitten mitään työpaikkaa siinä kohdassa. 

Alkoi työpaikan kaivelu. Katselin sen hetkisen asuin paikan lähimmät puuautoilijat, ja aloin soittamaan. 

Nämä kaksi seuraavaa puhelua ohjasi elämääni suht paljon, ja löysin hyviä kontakteja työelämään.

Siitä seuraavaan kirjoitukseen sitten.

Mitä nyt on meneillään.

Jonkinlainen väliviikko tapahtumien suhteen ollut. Kiirettä on pitänyt, mutta ei sellaista joka ylittäisi uutiskynnystä tähän laittaa.

Kovasti pyrin puurtamaan kuljetusalan yhteisen hyvän eteen, eli se kate- ja kululaskenta puoli on pilkkimässä joutoajan.

Kiinnostaako lisä tienesti ->Lisätienestiä asiakashankinnalla sinulle

Me tarvitsemme teidän asiakkaaksemme, jotta voimme saavuttaa tavoitteemme auttaa teitä!

Etusivun etsin ketjuun kuulumattomia raskaankaluston hinausliikkeitä.

Eli hinausliikkeet jotka tulevat sivustolle ovat lähtökohtaisesti yrityksiä, jotka eivät kuulu välityspalkkiota vaativiin ketjuihin. Tämä on yrityksemme tapa osoittaa, että haluamme työllä tienatun rahan suuntautuvan oikeaan paikkaan. Näin ollen myös internetin hakupalveluiden joukosta tällaisten etsimisen sijaan lisäämme hinausliikkeen netisivuille linkin sivustollemme. Tämän linkin lisääminen sivustollemme on maksuton emmekä veloita linkin olemassa olosta sivustollamme muutenkaan yhtään mitään.

Muuta etsimäämme kontaktiverkkoa ovat:

-Korjaamot

-kaluston myyntipalvelut

-Tienpäällä huoltoa suorittavat tahot

Lisäksi toivomme palautetta teiltä arvon kolleegat, mitä sinä toivot että tarjoamme kuljetusalalle?

Rekkakuskilta rekkakuskille, ja kaikille kuljetusalan työntekijöille.

Joni.Niskanen@vdcenter.fi

puhelinnumeromme: 045 7838 1264