Otsikon sanat löytyvät monelle Suomalaiselle tutusta biisistä ''olen suomalainen''.                  On tullut naurettua lauseen soveltuvuudelle omiin kommelluksiin vuosien varrella. Edellisen kirjoituksen toimiessa jo hyvänä esimerkkinä, mutta ei ne toki ole jäänyt vain niihin. Kunhan ei ota liian vakavasti mitä kerron, niistä löytää huumoria kyllä, tai minä ainakin löydän ja naureskelen jälkeen päin tapahtumille.

Pari pientä yksityiskohtaa jäi kirjoittamatta ivecosta jolla yhdistelmäajoneuvonkuljettajana aloitin. Kerron ne vielä pois alta, ettei jää itselle vaivaamaan etten niitä avannut enempää.  Niihin aikoihin tuli elokuviin leffa nimeltä ''puhallettu 60 sekunnissa''. Ivecon ilmanpainejärjestelmä oli myös sellainen. Minuutissa kaikki ilmanpaine oli vuotanut ulos, ja pariin otteeseen sain siitä palautetta, kun hallien sisällä lastauksen jälkeen yritin lähtöä tehdä. 

Toinen ihmeellisyys tapahtui talvipakkasessa. Telinnostoa korjattiin kahdessa eri korjaamossa, ennen kuin se alkoi toimimaan edes joten kuten. Ensimmäisen korjauksen yhteydessä järjestelmästä tuli sahanpurua ulos, joka saattoi olla vaikuttavana tekijänä puutteelliseen toimintaan. Kun se sitten Sisun korjaamolla viimein saatiin toimimaan, talvella tapahtunut asia jäi koomisuutensa vuoksi mieleeni. Pakkasta kun alkoi kertyä enemmän, teli  nousi ylös sama mitä siellä oli kyydissä. Lauhalla kelillä muutama kevyt kuormalava riitti samaan.  Eräänä päivänä pakkasella olin viemässä asiakkaalle pienehköä pakettia. Seisoin auton takana, asiakas vierelläni kuittaamassa rahtikirjaa. Teli oli alhaalla, kun iveco alkoi itsekseen tasailla asentoaan, hetken puhistuaan kyseinen yksilö tuli siihen lopputulokseen, että se päätti nostaa telin ylös, vain toiselta puolelta ja jäi siihen. Samoin kuin koira olisi nostanut toisen jalkansa, mutta unohtaa laskea sen alas tarpeensa tehtyään. 

Ei jäänyt ikävä kyseistä yksilöä, vaikka siitä hauskoja muistoja itselleni sain. Olinhan sillä tehnyt ensimmäisen ''puumiehen käännöksen'', tai intiaanikäännös niinkuin olen kuullut sanottavan. Tosin en itse tiedä yhtään intiaania joka näin olisi toiminut. ;)                         Näin jälkeen päin ajateltuna, näiden kokemuksien jälkeen, kaikki ne ovat muodostaneet minulle polkua jolle ole seuraavana astunut. Sattuman merkitystä unohtamatta.  Työteliäs asenne avasi jo silloin tietä seuraaviin paikkoihin, ja se että hyväksyy alkuvaiheessa niitä rankempia hommia joihin muut ei lähde. Sieltä ne ensimmäiset työt usein löytyvät. 

            Saman autoilijan palveluksessa toiseen ajoon.

Transpointin ajo olisi todennäköisesti jatkunut pitempäänkin. En ihan tarkalleen muista, tai tiedä kokonaisuutta, mutta jonkinlainen karsinta autoilijoissa siellä tapahtui. Me olisimme siellä saaneet jatkaa, ja kun työnantajani ilmoitti transpointille lopettavansa he olisivat toivoneet meidän jatkavan. 

Minulle seuraavaksi koitti vuoroon raudanajo. Puoliperävaunulla rautaa Hyvinkäältä pohjanmaalle, ja sieltä tavaraa takasin.  Kun ensimmäisen kerran näin sen volvon jolla lähtisin ajamaan, se ylpeyden tunne omasta ajokista oli valtava. Koen että kuljetusalalla yksi meille ominainen piirre on halu tuntea ylpeyttä omasta työvälineestä, minulle ainakin sillä on ollut iso merkitys.  

FH16 520 , takateli ja päällepäin upea. Avolavakärry, vähän vähemmän siisti mutta hoiti tehtävänsä. Silloin ei ollut tuon tehokkaampaa kuormuria tarjolla, ja puoliperävaunulle tehoa oli enemmän kuin tarpeeksi. Telin auto nosti ylös täydellä kuormalla, mitä ei malttanut olla kokeilematta tai näyttämättä muille. Ensimmäisen lastauksen muistan hyvin. Nummelasta perjantaina aamupäivällä. Raudanajoon lähtiessä autoilijan kokemus aiheeseen ei ollut yhtään parempi kuin minullakaan. Sidontavälineinä pelkät kuormaliinat. Sain kuorman sidottua kyllä, mutta ennen lastauspaikalta lähtöä soitin työnantajalle, että sidontaketjut tarvii saada. Ne sain melkein heti, ja sidoin kuorman uudelleen Hyvinkäällä. Kyseinen kuorma olisi kyllä pysynyt kyydissä liinoillakin, sen verran paljon niitä oli. Kuitenkin ensimmäinen kerta ketjujen käyttöön oli hyvä kokeilla toisen kanssa yhdessä, vaikka ne ei käytöltään kovin monimutkaisia olekkaan. 

Ajelin siinä perjantaina illan aikana jo valmiiksi Pietarsaareen, jossa maanantaina purku odotti. Olin menossa viikonlopuksi kaverin luokse Kokkolaan ja Haapajärvellä käymään hänen kyydillä. Kaveri oli sopivasti Pietarsaaressa viettämässä pikkujoulua, joten sovimme näkevämme siellä. Kaveri käy baari kierroksella, ja minä ajelen hänen autolla meidät yöllä Kokkolaan. Pääosin asia toteutikin näin. Pari suunnittelematonta tapahtumaa siihen kuitenkin ilmeni. 

Pietarsaareen päästyäni kaverin kiinni saaminen oli työlästä, ja asian kruunasi se ettei hän hutikassa muistanut mihin oli autonsa parkkeerannut. Jonkin sortin elämys etsiä umpitunnelissa olevan kaverin kanssa vieraassa pitäjässä autoa, jota et itse ole koskaan nähnyt. Tilanteen kruunasi ajomatka Pietarsaaren ja Kokkolan välillä. Kaveri aukaisi vänkärin ikkunan satasen vauhdissa ja alkoi hienosti sanoen ''tuottamaan pitkää sylkeä''. Puolet ulos ja puolet sisään. Ei kiva.  

Kuitenkin maanantaista alkoi totuttelu uuteen työhön. Alkuvaihe oli mukavaa kun työtä riitti ja kuvio oli selkeä. Parin ensimmäisen viikon jälkeen alkoi ilmenemään haasteita työssä itsessään, että myös työnsuorittamiseen liittyen. Työn tarkoituskin oli jakaa rautaa eri yrityksille, joten jakelupaikkoja alkoi lisääntyä. Lastaaminen muuttui haastavammaksi Hyvinkään päässä, kun oma tietotaito oli vasta kehittymässä. Samojen hallien sisällä useita lastauspaikkoja, joista yhteen purkupaikkaan saattoi tulla tavaraa mistä tahansa. Pituudet ja paksuudet vaihteli. Itsellä ei ollut mitään tuntemusta purkupaikoista, ja paikkoja oli 10-15.

Navigaattoria minulla ei ollut, eikä älypuhelimia ollut olemassa. Kartasta katsoin ensin purkupaikat järjestykseen, lastauspaikoilta kyselin apuja ja pääosin sitä sainkin. Yksi jantteri sieltä jäi mieleeni, ikävässä suhteessa. Häneellä ei riittänyt ymmärrystä aloittavalle kaverille, vaan jouduin silmätikuksi. Ensikerralla kun hänet kohtasin, oli tehnyt virheen edellisen lastausnosturin kohdalla sijoittaen väärin kollit/niput. Kun sitten epäröiden ihmettelin miten tämän kaverin laittamat tavarat sopivat kyytiin ja pyysin siirtämään edellisiä nippuja eteenpäin oli tilanne valmis. Silmätikuksi valinta oli tehty. Nippuja ei siirretty, vaan jouduin jättämään takaoven pois, jolloin tavara tuli perästä ulos. Tästä tuli seurauksia kuormaa purkaessani. 

Rauta kun on suht painavaa tavaraa, ei nippujen siirtoa ollut itse kuormanpurkua tehdessä helppoa tehdä. Ehkä juuri lastauksesta ja kokemattomuudesta johtuen en ymmärtänyt sitten kysyä apua muualtakaan kun kourmatila tyhjeni. Kyseisen kaverin kyytiin laittamia nippuja purkaessa huomasimme asiakkaan kanssa että yksi nippu uupui. Laitoimme merkinnän rahtikirjaan ja lähdin liikkeelle. Jokin ihme etiäinen tuli. Hetki ennen kuin menin purkuun, olin käynyt kahvilla pienellä huoltoasemalla, pihasta pois lähtiessäni maantien risteyksessä perävaunu hyppi suht paljon monttujen yli mennessään. Takaovi kun puuttui juuri siltä puolelta päätin mennä takaisin katsomaan ettei mitään ole tippunut. Nätisti tienlaidassa makasi nippu harjateräksiä jotka asiakkaalta oli puuttunut. Ylpeä hetki latoa yksi kerrallaan harjateräksiä perävaunuun, ja mennä takaisin asiakkaan luokse. 

Onneksi asiassa ei ollut vakavampia seurauksia. Oppi meni kyllä perille ja kasvatti luonnetta sinänsä, ettei vastaavia lastaajasta riippuvia asioita ole sen jälkeen käynyt. Jos tavaraa ei saa asiallisesti kyytiin, sen voi jättää lastaamatta.

Mietin tämän jälkeen pitkän tovin miten toimia kyseisen lastaajan kanssa. Tämä käy hyvänä vinkkinä teille kaikille: turha yrittää itse ratkaista jokaista asiaa, esimiehet on olemassa hyvästä syystä. Soitin ensin ajojärjestelijälle kysyen neuvoa miten toimia, apua ei lastaajalta saanut ja jantteri odotuttaa turhaan joka kerta tekemättä mitään. Ajojärjestelijä otti yhteyttä lastauspaikan yritykseen, jantterin kanssa keskusteltiin mutta hän ei myöntänyt mitään. Seuraava lastauskerta kesti vielä kauemmin. 

Olen sitä mieltä että jokaiseen ongelmaan on olemassa ratkaisu, aina se vain ei ole itselle mieluinen.  Tässä kyseisessä paikassa oli kokonaislastaus ajan seuranta. Alkuaika merkittiin kun tultiin paikalle, samoin loppuaika. Lisäsin kynällä itse raporttiin tähän kyseiseen lastauspaikkaan oman aikaikkunan. Menin lastaamaan, ja kaveri odotutti ja odotutti. Istuin kiltisti tekemättä mitään, sain tavarat kyytiin myöhemmin. Menin sitten kaverin luokse, katsoin kelloa, lisäsin kyseisen lastauspisteen loppuajan siihen ja pyysin kuittaamaan sen, mainitsin vielä että voi hakea kuittauksen muultakin jos hän ei sitä laita. Yhden lastauspisteen aika suhteutettuna muuhun oli valtava. Tästä lastaustoimistoon pyytämään kopio. Tämä ajojärjestelyyn ja kas meillä on mustaa valkoisella asiasta. 

Pari kertaa tämän toistettuani koin yllätyksen kyseiseen halliin astuessani. Jantteri oli todella ystävällinen. Tarjosi apuaa yliystävällisesti, kysyi tarvitsenko vanhoja nostoliinoja joita hän ei tarvitse eikä odotusta ollut lainkaan. En ollut kyseisestä hallista koskaan päässyt niin nopeasti ulos. Vinkkinä siis se, ettei aina kannata alkaa vääntämään. Yleensä on parempi miettiä mikä on ongelma, ja miten sen voi ratkaista. Ja kaikkea ei kannata eikä voi tehdä itse.

Jatketaan ensi kerralla vielä tästä raudanajon hauskuudesta, ja haasteista jotka autoilijan puolelta tulivat kuvioon.

              Mitä nyt on tekeillä

Alkuun pääsyn työstöä on tehty. Asiakashankinta on hieman päässyt alkuun, ja ensivuoden puolella päästään kirjanpitoa tekemään. Suht iso asia on monelle tilitoimiston vaihto, ja itse haluankin korostaa ettei kirjanpidon teko ole ainoa asia mitä ollaan tekemässä. Kirjanpitoa täytyy jokaisen tehdä yritystoiminnassa, mutta se ero miksi minä haluan tehdä sitä on lisätieto katelaskentaan. Katelaskentaa tehdessä kirjanpidon kokonaisluvut verotuksineen päivineen auttaa luomaan kokonaiskuvan tilanteesta. 

Oma eroavaisuuteni muihin tilitoimistoihin onkin se, että ymmärrän kuljetusalaa paremmin kuin yksikään muu tilitoimisto. Näin uskallan väittää, ja jos joku löytää jostain tilitoimiston jonka yrittäjä on itse ajanut kaksikymmentävuotta, myönnän olevani väärässä.

Oma ajatukseni on katelaskentaan suuntaava, ja kirjanpito on siihen tietoa tuottava lähde. Kirjanpidon hyvänä puolena on, että sieltä löytyy talouden hallintaan hyvin laajasti tietoa. Sitä tietoa työstämällä katelaskennassa saadaan aikaan lukuja joilla kehittää toimintaa.

Siis talouteen liittyvää keskustelua, tuloksen tekoon liittyvää konsultointia teemme yhtälailla, ja nämä osa-alueet on niitä joihin itse tulen keskittymään jatkossa. Kirjanpitoon pystymme toivon mukaan etsimään osaavan henkilön ensivuoden ensimmäisellä puoliskolla. Aika näyttää.

Muutoin sisältöön on tähtäimessä luoda lähiaikaan myös kuvagalleriaa. Sen tiimoilta on kaveri kameraa kiillottelemassa, ja jotain yhteistyötiedustelua olen laittanut matkaan. 

Rekkakuskilta rekkakuskille, ja kaikille kuljetusalan työntekijöille. 

Apua Tienpäälle osio

Renkaan rikkoutuessa tienpäällä, se on yleensä noin 1000€ kerta kulu. Tähän on olemassa ainakin hieman edullisempia vaihtoehtoja ja yhteystietoja joiden parissa tulen myös puurtamaan kunhan aikaa lohkeaa. Kiirettä pitelee siis aikalailla.

Hinausliike puolella ajatukseni ohjautuu siihen, että saisimme rakennettua verkoston jossa ei ole isoa ketjua vetämässä välistä, vaan löytäisimme täältä yhdestä paikasta jokapuolelle sen avun yhtä helposti.

Myös pienkorjaamot, huoltoauton omaavat ja eripuolilla suomea hydrauliikkaletkuja tekeviä tahoja kaipailen ja tulen etsimään tuonne apua tienpäällä osioon.

Onko sinulla tällaista palvelua tarjota, tai osaatko suositella tällaista paikkaa?

Tuleeko sinulle mieleen asioita joihin tienpäällä olisit kaivannut apua?

Mitä asioita sinun mielestäsi kuljetusalan parantamiseksi tulisi tehdä?

Lähetä meille viestiä vdcenteroy@mail.com

-Rekkakuskilta rekkakuskille, ja kaikille kuljetusalan työntekijöille.