Hyvää joulua!

Se on joulun aika tullut. Toivottavasti mahdollisimman moni voi viettää aikaa perheensä kanssa. Huokaista hetki tässä talven alkuvaiheessa. Mukavaa joulun aikaa jokaiselle!

                                         Mihinkäs sitä viimeksi jäätiin..

Viimeksi en ihan tarkkaan muistanut miksi transpointin ajot silloisen työnantajan palveluksessa loppuivat. Veljeni muisteli syyksi kovin yleisen asian, rahan puutteen. Se selitys tukee kyllä sitä mitä seuraavana oli vuorossa. 

Polttoainekortit menivät kiinni. Työ muuttui jonkin asteiseksi elämysmatkailuksi, kun joka sunnuntai reissuun lähtiessäni kävin hakemassa työnantajalta muovipussissa rahaa tankkaamista varten. En tiedä onko siinä kehityksen paikka huoltoasemilla vai autoilija puolella, mutta käteinen ei oikein käy rekkamittareihin. Joissain paikoissa pääsin perävaunun kanssa mittarille asti, mutta usein perävaunu piti jättää johonkin ja mennä veturin kanssa juottamaan volvoa.  Jotenkin jälkeen päin ajateltuna hölmöläisten puuhaa koko touhu, mutta kaikki tämä on kasvattanut minua matkan varrella. 

Säästökuuria oli toki lisää muutenkin. Puhelin kuluissa säästöä alkoi ilmetä, kun osalla työntekijöistä laskut olivat liian suuret, minä ilmeisesti mukaan lukien. Työnantaja ratkaisi asian laittamalla saldorajat kaikkiin liittymiin. Kerran kuorman purettuani aloin sitten soittamaan paluukuormaa, kun huomasin saldorajan tulleen täyteen. Olin siirtynyt jo purkupaikalta pois. Asiakkaan pihaan kun ei oikein voi jäädä norkoilemaan, ainakaan joka paikassa. Ketään kun ei missään näkynyt, ja sijainti oli syrjässä. Täytyi jäädä odottamaan että joku soittaa minulle. Tunnin peukaloiden pyörittelyn jälkeen työkaveri sattui soittamaan, välitti viestin työnantajalle ja asia ratkesi. Saldo raja poistettiin. Omalta osaltani puhelimen käytölle oli kyllä enemmän käyttöä huomioiden että olin ainoa reissutyötä tekevä kuljettaja yrityksessä, ja purkupaikkojen löytymistä nopeutti usein ajoohjeiden kysyminen sekä purkulupien kysyminen yöllä tapahtuviin toimituksiin.

Niitä mieleenpainuvia hetkiä oli muutamia sen lisäksi mitä viimeksi kirjoitin. Lapuan kohdilla olin matkalla avolavaperävaununi kanssa kohti Seinäjokea. Sää oli oikein hieno, aurinko mollotti täydeltä taivaalta, ja lastauksen jälkeen ei tarvitse muuta kuin ajella kotia etelän suuntaan. Keravalla taisin asua silloin. 

Lavalle oli johonkin jäänyt suunnilleen naamani alueen täyttävä pahvinpala. Kaikista mahdollisista hetkistä tämä pahvi lähti tuulen mukaan juuri sillä hetkellä, kun vastaan ajoi moottoripyöräpoliisi. Saatuan pahvin kypäräänsä en usko että kyseinen konstaapeli mietti kahta kertaa ennen kuin sakkovihko alkoi kuumottamaan taskussa. Olihan siinä suhteellisen nöyrä olo kun konstaapeli ripitti nuorta miestä. Jotenkin hänen ymmärrystään ei lainkaan helpottanut tieto että liikennelupa oli syystä tai toisesta kulkeutunut autoilijalle kotia ajettujen rahtikirjojen joukossa.                                                                                         Oppia ikä kaikki, pidä paperit järjestyksessä ja varmista että kaikki tarvittava on mukana. Erilliseen kansioon järjestettynä kaikki dokumentit on helppo ojentaa viranomaisille niitä pyydettäessä. Antaahan tämä huolitellumman vaikutelman työn hoitamisesta yleisestikin, kun ensimmäisenä ei aleta kaivelemaan laatikoita löytääkseen paperi kerrallaan kaiken tarvittavan, jos sattuu edes löytämään. Kuten minulle silloin kävi.

Silloin tuli itsekseni, ja kahvipöydässäkin, naristua/naureskeltua asialle. Sakkotilille on vuosien varrella kertynyt muutakin maksettavaa, mutta kyllä sen voin sanoa, että liikkuvan poliisin lakkauttaminen oli yksi huonoimpia asioita mitä minun aikana on Suomalaisen tieliikenteen turvallisuudelle käynyt. 

Siitäkin sitten jatkettiin eteenpäin. Perävaunu vaihtui avo mallista vyökapellikärryyn. Vaihdoksessa oli omat hyvät ja huonot puolensa, mutta molemmilla sain kyllä työt tehtyä. Pressukärryn hyvänä puolena oli laajempi mahdollisuus paluukuormiin. 

Niihin aikoihin serkkuni sattumien kautta alkoi viettämään aikaa mukanani. Kaksin vietimme viikkoja reissun päällä maailman menoa ihmetellen. Rekkakorttia serkulla ei ollut, joten minä ajoin ja hän toimi kartturina. Kerran viikon puolivälin tienoilla sain paluukuormaksi liimapalkkeja, Kortesjärveltä kuormaa kyytiin. Palkkeja oli eri mittaisia, osa 7-12 metrisiä ja pari sellaista jotka tulivat perästä metrin pari yli. 

Liikenteeseen kun läksin, aloin soittelemaan asiakkaalle sopiakseni purkuaikataulua. Paikka oli omakotitalo työmaa Riihimäen kupeessa. Asiakkaan kysyttyä milloin minä olisin siellä, vastasin miettimättä että jos en ylimääräisiä pysähtele, noin kahden aikaan yöllä. Itse en ajatellut purun tapahtuvan yöllä, mutta kun asiakas hieman voivoteltuaan sanoi aikataulun onnistuvan en kieltäytynyt. Silloin oli tärkeämpää saada kuorma purettua nopeasti, ajoaikojen noudattaminen ei ollut niin suuressa huudossa kohdallani silloin. Se käy ilmi kyllä myöhemmissä kirjoituksissakin. 

Itse en enää muista tarkkaan miten keskustelua käytiin purkukalustoon liittyen. Sen verran asiaa kuitenkin sivuttiin ettei minulla ole välineitä siihen, ja että kyllä ne porukalla varmaan jotenkin pois kyydistä saadaan. Tilanne sovittiin siten, että soitan vielä tietystä kohdasta, ja he ovat odottamassa tietyllä levikkeellä ajaen edellä purkupaikkaan. Yön kähmässä kun saavuin kyseiselle levikkeelle, se pieni fiat henkilöauto täynnä isoja tukevia Suomalaisia miehiä. Sen kun olisitte nähneet, siinä on tarvinnut jo vaseliinia olkapäihin että he ovat sinne sisään mahtuneet sujahtamaan. Täynnä se auto oli!

Purkupaikka oli muuten ihan kohtalainen, mutta pihaan piti peruuttaa kuusiaitojen välistä siten, etten nähnyt kummankaan puolen peilistä mitään muuta kuin oksia. Serkku oli hyvänä apuna, puhelin yhteydellä opasti takaa miten menee. Linja oli suht suora joten siitä selvittiin yllättävän helposti. Isojen raavaiden miehien avulla saimme isointa palkkia lukuunottamatta kaikki alas. Suurin palkki ei hievahtanut porukallakaan yhtään. Pieni hetki kun raavittiin päätä siinä, totesin asiakkaalle että komea tuo petäjä tuossa takana. Mitä jos laitetaan palkista liina puuhun ja ajan rekan pois alta. Kestävää tavaraa tuo liimapalkki on, joten näin toimimme. Jälkeenpäin saamani palautteen mukaan näky oli ollut purkuporukan naamalukemienkin perusteella vähintäänkin arveluttava. Siinä kohdassa oli hyvä etten peilistä nähnyt mitään. Perheen rouva oli ottanut pari juoksuaskelta pahimmassa kohdassa pysäyttääkseen rekan, mutta ei siinä kohdassa enää mitään olisi voinut tehdä. Loppu hyvin, kaikki hyvin kuitenkin. Palkki säilyi ehjänä, kysyin vielä perästä päin asiasta.

Näitä sattumuksia ja kommelluksia kirjoittaessa tulee huomioitua nämä poikkeustilanteet. Vuosien varrelle on paljon sattunut, mutta on tullut paljon tehtyäkin. Tavallaan jonkinlaista matkaa omaan kehityskaareen saa tehdä samalla. Mitä kaikkea se loppujen lopuksi vaati että osaaminen kehittyi ensi kokemuksesta siihen pisteeseen ettei suuremmin jännittänyt puunajossa outoihin laaneihin menoa. Ammattilaiseksi asti en minäkään tainnut kehittyä, mutta toisaalta kuljetusalan tuttavapiiristä ei löydy yhtään ammattilaista vaikka moni on ajanut vielä huomattavasti enemmän kuin minä. 

Ensikerralla saadaan raudanajo pakettiin uudenvuoden tiimoilta, katsotaan vielä vähän jakoajoa ja siihen vielä tarvittaessa muuta tarinaa. 

Veljeni siirtyi toiselle autoilijalle ajamaan pienen rahtivälitystoimiston ajoja alla olevalla scanialla. Kyseinen yksilö tuli tiensä päähän Hyvinkäällä kantatie 25 ja kolmostien risteyksessä. Veljeni ajoi Lohjalta Mäntäsälän suuntaan, kun eteen kääntyi nuppiauto kontin kanssa. Jarrutus jäljet veljellä oli pitkät, ja vaikka peräänajon seurauksensa scania meni lunastukseen, syy oli virallisten dokumenttienkin mukaan eteen kääntyneen kuorma-auton. Tämä on nykyisin monella sellainen virhe arvio, että jos kerkeät eteen kääntyä, vastuu siirtyy toiselle. Tieliikennelain mukaan ''Kääntyvällä ajoneuvolla ei saa aiheuttaa vaaraa eikä tarpeetonta estettä muille samaan suuntaan kulkeville.''

              Mitä nyt on meneillään.

Pientä joulu valmistelua. Muksut eivät ole kotona tänä jouluna, äitinsä luona toisessa kodissaan. Hieman rauhallisempaa joulua tiedossa varsinaiselle aatolle. Koulutuksen edistämistä ja yritystoiminnan prosessien tekoa. Siinä nyt kuluneen viikon tiivistelmää. Puhelimessa saa puhua aikalailla, sen olen huomioinut tämän alkuvaiheen osalta siten ettei sivustolla vielä ole lisättynä puhelinnumeroa. Pohjan täytyy olla kunnossa ennen kuin toimintaa alkaa viemään suurempaan mittakaavaan. 

Mittakaavan määrittely tulee tapahtumaan asiakkaiden saamisen mukaan. Minua kiinnostaisi tietää mitä te kaipaatte kirjanpidolta? Oletteko te miettineet mitä kuljetusyrittäjyydestä jää käteen? Tai kone  yrittäjälle?  Onko sinun mielestäsi tärkeää, että kirjanpidon puolelta ollaan sinuun yhteydessä missä lukujen valossa mennään? Osuuko ennakkoverot kohdalleen ja tarkastetaanko niitä tilikauden aikana? Poistojen merkitys tulokseen? 

Monesti olen kuullut sanottavan että hyvä kirjanpitäjä on painonsa arvosta kultaa. Omat kokemukset kirjanpitäjän palveluista on vaihtelevat. Hyviä ja huonoja, ei ehkä ihan ostopalveluina ole sattunut kohdalleni sellaista mieleen jäänyttä helmeä. Opiskellessani olen pariin törmännyt, ja sellaisen haluan omaan tiimiin toimintaa kehittämään kanssani. Yhden miehen show tästä ei tule, vaikka oman taustani kautta haluan asiakkailleni olla parasta mahdollista tarjoamassa. Tehden sen suoraselkäisesti, kuten tämän yrityksen arvoihin kuuluu.

Näkyvin asia on jäsenalue, johon pääsee jo alustavasti kirjoittamaan chat tyyppisesti. Osio on tarkoitettu kysymyksiä ja vertaistukea ajatellen. Kommentointi tehdään tällä hetkellä omalla nimellä, mutta selvitän onko mahdollista avautua tilanteestaan esimerkiksi nimimerkin takaa. Tämän osion olemassa olo on itselleni tärkeä osa meidän yhteisöllisyyttä.

Rekkakuskilta rekkakuskille, ja kaikille kuljetusalan työntekijöille.

Apua Tienpäälle osio

Renkaan rikkoutuessa tienpäällä, se on yleensä noin 1000€ kerta kulu. Tähän on olemassa ainakin hieman edullisempia vaihtoehtoja ja yhteystietoja joiden parissa tulen myös puurtamaan kunhan aikaa lohkeaa. Kiirettä pitelee siis aikalailla.

Hinausliike puolella ajatukseni ohjautuu siihen, että saisimme rakennettua verkoston jossa ei ole isoa ketjua vetämässä välistä, vaan löytäisimme täältä yhdestä paikasta jokapuolelle sen avun yhtä helposti.

Myös pienkorjaamot, huoltoauton omaavat ja eripuolilla suomea hydrauliikkaletkuja tekeviä tahoja kaipailen ja tulen etsimään tuonne apua tienpäällä osioon.

Onko sinulla tällaista palvelua tarjota, tai osaatko suositella tällaista paikkaa?

Tuleeko sinulle mieleen asioita joihin tienpäällä olisit kaivannut apua?

Mitä asioita sinun mielestäsi kuljetusalan parantamiseksi tulisi tehdä?

Lähetä meille viestiä vdcenteroy@mail.com tai joni.niskanen@vdcenter.fi

-Rekkakuskilta rekkakuskille, ja kaikille kuljetusalan työntekijöille.