Edellisessä kirjoituksessa reisun päälle oli päästy. Ajokistani olin pidin todella paljon silloin, suht tuore, eikä viirusilmä volvoja ollut itselläni ennen tätä yksilöä ollut. Lisäksi reissutyö tuntui jälleen mielekkäältä, ja nyt ensikertaa ajoalueena oli koko Suomi. 

Uusia teitä ja maisemia. Naftaa ei tarvinnut tankata käteisellä, vaan kortti toimi ja sen toimintaan pystyi luottamaan. Myös navigaattori autossa tuntui silloin mukavalle, kun ei tarvinnut arpoa mistä seuraava paikka löytyy. Ja mukava puoli siinä oli myös perille pääsyn aikataulun helpompi arvioiminen. Ihminen on kuitenkin pohjimmiltaan laiska, joten en navigaattoria käyttämättä jättänyt sen vuoksi että olisin ollut enemmän vanhan kansan rahtari.

Silloin työ maistui. Olin säännöllisesti 6 vuorokautta reissussa, ja kävin sen jäljelle jääneen yön kotona. Ristiinrastiin ajellessa pääsääntöisesti kommelluksilta ei väsyneenä välttynyt. 

Kerran muistan Oulussa aamuyöllä tulleeni runkovuoron kuormaa purkamaan. Availin vetäjän takaovet perävaunu vielä vetäjässä kiinni, dollyn jalka maahan, ja silloin tuli toinen kuljettaja jutulle. Kun rutiini väsyneenä katkesi, tuli automaattisesti ajatus että perävaunu on irti kytketty ja voin ajaa veturin toiseen laituriin. Olin kuitenkin unohtanut letkut ja sähköjohdot kiinni. Niitä korjailtiin aamulla paikallisen korjaamon toimesta.

Polttoaine kortti ei paljoa auta, jos ei ole mittaria mihin sen voi laittaa. Kerran hortoillessani Karjalan suunnilla, alkoi nafta näyttämään huolestuttavalta, tankki tyhjeni eikä tankkauspaikkaa ollut mailla eikä halveilla. Kesälahdella kävin Keslan nortureita lastaamassa, kun volvon mittari näytti tankin olevan tyhjä. 0 kilometriä pääsee ajotietokoneen mukaan. Tikulla tankkia koittaessa siellä kuitenkin jotain vielä oli, joten päätin jatkaa matkaa. Kokeilla kuin pitkälle pääsee tyylisesti, toivoen samalla että se riittää tankkauspaikalle asti.

Lopulta nafta riitti kuin riittikin. Simpeleellä tankatessa 400 litran tankkiin meni 425 litraa, eli ei sillä enää pitkälle olisi päässyt. Tämä ei ollut ainoa kerta kun naftan kanssa on kortille mennyt. Mutta siitä lisää kun tarina aikanaan etenee.

Muita tilanteita on ollut lastaus kerta Joensuussa kesähelteellä. Auton jääkaappi oli irrallinen, ja todella tehokas. Lastaamaan mennessä ennakoin hakemalla pari pulloa limpparia kylmään. Kuorma kun on kyydissä, on mukava hörpätä kylmää juomaa. Varmistaakseni kylmyyden, käänsin jääkaapin maksimi teholle lastaamaan lähtiessäni.

Kuormanteko kesti oman tovin. Tavaraa piti hieman odotella, ja sitominen vei aikansa. Matkaan kun läksin jatkamaan, jääkappi auki ja pullo käteen. Umpijäähän se sitten oli jo ehtinyt. Ei paljoa janoa auta katsella jäistä putelia, joten huoltamoa kohti ennen kuin matka määrän päähän ehti edes alkaa.

Jossain kohdassa tuli omakustanteisesti hommattua autoon katolle valorauta ja vähän parempaa valoa siihen. Kyllä oma mielipiteeni on että hyvin valojen kera varustetulla autolla työnteko on huomattavasti miellyttävämpää kuin ''kynttilän valossa tuhnuttaminen.

Raakapuun ajossa huomasin, että hyvillä työvaloilla on merkitystä myös vahinkojen välttämisen suhteen, joten voi olla huono paikka säästää valoissa. Jos ei siis ihan pakko ole, tai työolosuhteet sellaiset ettei työvalojen varassa joudu työskentelemään.

Kerran muistan konstaapelin pysäyttäneen minut Valkealassa. Perjantai iltäpäivälle sattui kyseinen tapahtuma. Olin ollut sunnuntaista asti reissussa, ja perjantain ohjelmassa oli paperikuorman purku Kotkan satamaan, ja sieltä edelleen pääkaupunkiseudulta runkovuorolla kohti kotia Kuopioon. 

Konstaapeli oli hieman erimieltä päivän jatkumisesta. Olin ilmeisesti hieman jo väsynyt pitemmän ajanjakson jäljiltä, eikä kiekkojen vaihto enää ollut niin merkityksellinen jostain syystä. Olin aina ''yöunien'' jälkeen laittanut uuden kiekon piirturiin ja jatkanut matkaa. Näin konstaapelin ihmeteltäväksi oli muodostunut hieman pitempiä työvuoroja. 

Konstaapelin ilme oli ihmettelevä hönen sanoessa : pisin aika mitä auto on yhtäjaksoisesti ollut paikallaan oli kolme tuntia. Näin jälkikäteen en muista nukuinko sen pätkän, vai olenko ollut jossain lastaamassa. 

Matkan piti jatkua, joten ajan hengen mukaisesti en jäänyt velttoilemaan konstaapelin lähdettyä. Soitin työnantajalle että mitä tehdään, paikalle lähetettiin toinen mies joka ajoi sen verran, että minä pystyin jatkamaan yön runkovuorolle. En usko että ihan virallisen pykälän mukaan asiat meni, mutta silloin toimittiin eritavalla kuin mitä nykyään.

Työnantaja puolelta sain elinikäisen kaverin, ihan työn ulkopuolellekin. Sen verran monet hetket tuli yöselässä juteltua elämän tärkeitä asioita, kun kummallekaan ei uni maistunut. Ne ystävyys suhteet joita matkan varrella on muodostunut, ovat korvaamattomia. Unohtamatta niitä ihmisiä joiden kanssa on toisiamme tsempattu jaksamaan silloinkin kun on uupumus painanut. Monen montaa ihmistä tulee itsekseen näin jälkikäteen ajateltua, ihmistä joita ilman ei olisi itsekään yltänyt suorituksiin joihin on yltänyt.

Tällaisia ihmisiä löytyy kotikonnuiltakin pari kappaletta. Ihmistä joiden kanssa ei ole tullut vuosiin oltua juuri minkäänlaisissa tekemisissä. Toinen on nimetty kahdenkeskisessä keskustelussamme ''Pohjanmaan nafta keisariksi''. Risto (nafta keisari) opetti ehkä tietämättään minulle yhden puunajon konkreettisia asioita. Tämän opin hän oli kuullut Haapajärvellä tunnetuksi tulleen, nokkamallin scanialla pitkään ajaneen puuautoilijan suusta. Muistaakseni ainakin. 

Jossain siellä pehmeän alla on kovaa, kurakosta puhuen. Mutta tätä seuraavalla kerralla, nyt kerron tästä toisesta kaverista, joka itsekin ajoi puita siellä kotikonnuilla, nyt ilmeisesti soran ajossa tienaa leipänsä. Tämän kaverin kanssa kävin keskustelun, jossa ei luultavasti ollut mitään järkeä, enkä siitä muista itsekään juuri mitään. Se ratkaiseva asia ei siinä keskustelussa ollut sisältö, vaan tarve juttu kaverille siinä kyseisessä kohdassa.

Olin silloin valvonut jo yli kaksivuorokautta, ja silmät ristissä koitin päästä kohti purkupaikkaa. Oulusta karjalan suuntaan kun kuitenkin matkaa on, jotain tarvitsi tehdä että pääsee ehjänä perille. Selasin kännykästäni numeroita, ja kun kyseinen kaveri tuli kohdalle päätin soittaa. 

Sen keskustelun jälkeen olin jotenkin piristynyt ja pääsin perille. Keskustelun merkitys jäi vahvana tuntemuksena mieleeni, ja nyt pyöreästi viisitoista vuotta myöhemmin se on edelleen samanlaisena mielessäni. Kiitos siitä näin julkisen kirjoituksen muodossa, jos en sitä kasvotusten pääse sanomaan.

Siinä tälle kertaa, ensikerralla ollaan kyllä puita jo ajamassa, nyt tuota tarinaa vielä vain ilmeni muutenkin.

Mitä nyt on meneillään.

Katelaskentaan on nyt ohjelmisto tulossa. Ohjelmiston avulla on mahdollista siirtää kaikki luvut kirjanpidosta suoraan siihen, joten pääsemme konkretisoimaan kirjanpidon tuloksia liiketoimintaa hyödyttävään muotoon. Ohjelmiston asennus, ja siihen liityvien toimintojen käyttöönoton kanssa siirryn testausvaiheeseen koeyrityksen kanssa nyt lähiaikaan jonka jälkeen olemme valmiita tarjoamaan laadukasta palvelua teille tälläkin saralla.

Eli edellisen kerran kirjoituksen jälkeen konkeretisoituu tämä osa-alue.

Työstämistä isomman yleisön tavoitteluun ollaan tekemässä, ja palvelukonseptin parissa työskentely vie aikaa tälläkin hetkellä.

Facebookissa meillä on kuljetus- ja konealanyhteisö, jonne voi halutessaan lisätä alaan liittyviä kuvia, ja myös ketjuihin kuulumattomia alaa hyödyttäviä yrityksiä siellä voi mainostella. 

Tämä yrittäjien tukeminen, ja heidän kanssaan verkostoituminen on yksi meille tärkeä osa-alue. Se on kuitenkin tiedostettava, että kuljetusalan tärkeys kaikkine ihmisineen ja yrityksineen on syy miksi vd center on yleensäkään olemassa.

Jonkun täytyy olla valmis tekemään alan eteen hyvää. Minä, ja me olemme valmiita kantamaan kortemme kekoon asiassa. Niin laskentojen kuin keskusteluiden pohjalta, jota pyrimme mahdollistamaan jäsenalueen keskustelupalstan ja muun vuorovaikutuksen avulla.

Etusivun etsin ketjuun kuulumattomia raskaankaluston hinausliikkeitä.

Eli hinausliikkeet jotka tulevat sivustolle ovat lähtökohtaisesti yrityksiä, jotka eivät kuulu välityspalkkiota vaativiin ketjuihin. Tämä on yrityksemme tapa osoittaa, että haluamme työllä tienatun rahan suuntautuvan oikeaan paikkaan. Näin ollen myös internetin hakupalveluiden joukosta tällaisten etsimisen sijaan lisäämme hinausliikkeen netisivuille linkin sivustollemme. Tämän linkin lisääminen sivustollemme on maksuton emmekä veloita linkin olemassa olosta sivustollamme muutenkaan yhtään mitään.

Muuta etsimäämme kontaktiverkkoa ovat:

-Korjaamot

-kaluston myyntipalvelut

-Tienpäällä huoltoa suorittavat tahot

Lisäksi toivomme palautetta teiltä arvon kolleegat, mitä sinä toivot että tarjoamme kuljetusalalle?

Rekkakuskilta rekkakuskille, ja kaikille kuljetusalan työntekijöille.

Joni.Niskanen@vdcenter.fi