Kouvolan seudulla työnteossa sinällään ei ollut mukisemista. Töitä riitti ihan mukavasti, ja kalustolla siis kelpasi kyllä työskennellä. 

Pitkä työmatka kotioloihin Helsinkiin oli se rajoittava tekijä luultavasti, miksi en pitempään sinne jäänyt. Tietenkin se että näihin aikoihin olin jo saanut jollain asteella mitan täyteen yöllä työskentelystä, vaikka sitä kyllä myöhemminkin paljon tein.

Yksi asia minulle silloin tapahtui kyseisessä työpaikassa, jonka olisin mielelläni jättänyt väliin. Tapahtuma oli täysin tarpeeton, ja tilanne itsessään aika harmiton alkuvaiheessaan.

Pysähdyin tankkaamaan Volvon d-mittarille. Talvikeli oli ihan ok, ja olin soittanut juuri työkaverille vuoronvaihto ajankohtaa.  Tankki täyteen, ja menoksi oli se mitä piti tapahtua.

Katse mittarilta liikkeelle lähdössä ohjautui pieneksi hetkeksi sivuun, kun laiton naftakortin takaisin koteloonsa. Auton olin jo laittanut liikkeelle murehtimatta mistään.

Kun siitä katsettani eteenpäin suuntasin, sain huomata eteen pysäköidyn perävaunun, ja kireän kaarteen siinä mittarin ja perävaunun välissä. Vauhtia oli liikaa ehtinyt kertyä, jonka jälkeen ainoa vaihtoehto oli painaa jarrua.

Olosuhteet olivat tilanteeseen kehnot, ja lähes millä tahansa muulla pihalla mitään ei olisi tapahtunut mutta nyt pihan kaltevuus teki tarvittavan. Jarrua painaessa auto alkoi liukua etuviistoon peräsivulle ojaan päin ja keula kohti toista perävaunua.

Törmäys oli niin sanotusti jo siinä vaiheessa väistämätön, ja vaikka osuma ei lopulta kovin suurta vahinkoa aiheuttanut, se kohta johon se toisen vaunun aisa osui teki suurempaa jälkeä. 

Coolerin putki poikki, ja jäähdytysnesteet pihalle.  Tilanteen kruunasi sivulle luisunut auton peräpää, joka oli ojan reunalla siinä asennossa että tarvittiin toinen auto purkamaan vetäjästä puut pois ennen kuin hinausta korjaamolle voitiin suorittaa.

Kaikki tapahtui muutamassa sekunnissa. 

Siinä hetkessä opin kantapään kautta useammankin asian. Vahingot tapahtuvat niin varkain, että niitä on toisille sattuessa helppo arvostella kun ei ole tilanteessa itse ollut. Pienikin katseen herpaantuminen väärässä kohdassa riittää viemään mahdollisuuden pelastaa tilanne, ja se että vahinkojen sattumisen mahdollisuus on suurimmillaan silloin kun siihen ei itse osaa varautua.

Sitähän se kokemuskin loppujen lopuksi mukanaan tuo, että alkaa hahmottamaan vaaran mahdollisuuksia paremmin jotta niitä pystyy välttämään.

Auto oli jo seuraavana päivänä ajossa kyllä, eikä siitä jäänyt muuta kuin kolhu minun itsetuntoon ja autoilijan lompakkoon. Niin ja tietenkin arvosteltavaa muille.

Se tuossa arvostelussa on aina muistettava, että täydellistä suoritusta ei kovin moni meistä pysty tekemään. Eikä vahingon sattuessa tilanteissa ole ollut mukana itse, joten voiko varmuudella sanoa ettei sama tilanne olisi voinut käydä itselle?

Se kaveri jolle vahinko on sattunut, selvityisi todennäköisesti uudella yrittämällä itsekin ilman vahinkoa. Minä ainakin olisin selvinnyt kyseisestä tilanteesta toisella yrittämällä ilman haaveria, eikä toista samanlaista vahinkoa koskaan kohdalleni osunutkaan.

Mutta ihmismieli on mielenkiintoinen. Täytyyhän sitä pystyä itselleen kertomaan olevansa kovempi kaveri kuin viereinen, ja lieventää lausetta sitten sanomalla että aina löytyy jostain vielä kovempi kaveri. No huumoria pöytään, ei kannata liian vakavasti ottaa näit tuumailuja.

Silloin kun tähän kyseiseen paikaan hakua laitoin, lisäsin työhakemukseen suosittelijaksi entisen työnantajani. Sen jolla aloitin puunajon.

Sain itsekin silloin puhelun kyseiseltä taholta, että tulisinko sinne takaisin ajamaan. Elämän tilanne ei silloin siihen sopinut mutta kerroin veljeni muuttaneen sinne päin, ja hän voisi olla kiinnostunut.

Tilanne siitä etenikin siihen suuntaan, että veljeni läksi ajamaan puita sinne työskennellen kyseisellä autoilijalla parin variaation sävyttämänä näihin päiviin saakka.

Nyt tässä itsekin mietin lopettaako veljeni puunajon tähän talveen kokonaan samoista syistä osin kuin minäkin.

Toiminta on mennyt niin hölmöksi, ettei työssä ole enää mielekkyyttä jäljellä. Ammattitaitoisten kuljettajien lopettaminen raakapuunajossa on tällä hetkellä liki trendi, enkä kokemusta omaavana ihmettele yhtään. Tähän suuntaan metsäyhtiöt alkoivat viedä toimintaa reilu viisi vuotta sitten. Maali häämöttää korjaavien liikkeiden suhteen 3-5 vuoden päässä, olkaa hyvät ihmiset valmiina silloin koska taloudellisten korjausliikkeiden mahdollisuus on tulollaan ensi kertaa useaan vuosikymmeneen.

Harmittavasti vain todennäköisyys alan toimijoiden keskuudessa tarttua tilaisuuteen estyy yhtenevän rintaman sortuessa yksittäisiin ahneuksiin. Toivottavasti siitä saa kuitenkin edes jotain positiivista irti. Sellaista joka auttaa koko alaa, ja tekee suoritealasta mielekkään uusille tulokkaille.

Kouvolan jälkeinen aika on hieman hämärä. Siinä tuli henkilökohtaisen elämän puolella ero pitempi aikaisesta parisuhteesta, joka avasi uusia ovia lähteä muualle päin Suomea ajamaan.

Parti pientä viritystä siinä oli, joista ei olosuhteiden johdosta saatu puolin eikä toisin mitään aikaan. Kokoajan jostain ilmestyi uutta viivästystä, joten päädyin jatkamaan matkaani takaisin Leppävirralle.

Aloimme ajamaan kahteenvuoroon veljeni kanssa yhtä autoa. Se on sellaísta puuha jossa tulosta tulee varmasti, mutta kun ainoa mahdollisuus on kokoajan tehdä tällä meidän mentaliteetilla '' vedetään alkuviikko täysillä, ja kiristetään loppuviikkoa kohti'' on vääjämätöntä että jossain kohdassa kynttilä on poltettu kahdesta päästä ihan loppuun.

Näin siinä minulle ainakin kävi. Jälleen olin samassa oravan pyörässä, jostain tekosyy vaihtaa maisemaa, ja uutta työpaikkaa koukkuun.

Katsotaan vielä kuitenkin josko jotain tarinaa muistuisi Leppävirran ajalta mieleen, ennen kuin siirrytään seuraavaan. Puunajoa sekin oli, sillä muuta puuhaa en enää loppuvuosina tehnytkään.

Tosin vieläkin näinä päivinä välillä herää ajatus siitä, että nuorena miehenä haaveilin Suomen ja Ruotsin välisestä liikenteestä. Täysperävaunulla, limetecin korit päällä. Se taisi olla jossain kuljetusalan lehdessä mainoksena josta se pienen ihmisen mieleen tuollaisena aikoinaan on mennyt.

Tässä kohdassa täytyy kuitenkin saada jotain hyvää tämän liiketoiminnan myötä aikaan koko alalle, eli teille kaikille jotka elantonne renkinä tai yrittäjänä kone- tai kuljetusalalla pyritte ansaitsemaan.

Mitä nyt on meneillään.

Hetken verran on vielä sen verran kireää tekemistä, etten saa vielä katelaskenta ohjelmaa paljoa edistettyä. Eli sen suhteen olen hieman jumissa vielä, ja vaikka se onkin juuri se oma intohimoni tämän toiminnan varsinaisessa suorittamisessa joudun soveltamaan sen kehittämistä suorittavan työn lomaan.

Visio sen valmiista muodosta minulla on jo mielessäni, ja tekijää olen siihen koittanut kartoittaa. 

Monin osin päälekkäisiä vaiheita alkaa helpottamaan toukokuun puolenvälin tienoilla, joten uskoisin pääseväni silloin rakentamaan lisää sitä puolta.

Kiinnostaako lisä tienesti ->Lisätienestiä asiakashankinnalla sinulle

Me tarvitsemme teidän asiakkaaksemme, jotta voimme saavuttaa tavoitteemme auttaa teitä!

Etusivun etsin ketjuun kuulumattomia raskaankaluston hinausliikkeitä.

Eli hinausliikkeet jotka tulevat sivustolle ovat lähtökohtaisesti yrityksiä, jotka eivät kuulu välityspalkkiota vaativiin ketjuihin. Tämä on yrityksemme tapa osoittaa, että haluamme työllä tienatun rahan suuntautuvan oikeaan paikkaan. Näin ollen myös internetin hakupalveluiden joukosta tällaisten etsimisen sijaan lisäämme hinausliikkeen netisivuille linkin sivustollemme. Tämän linkin lisääminen sivustollemme on maksuton emmekä veloita linkin olemassa olosta sivustollamme muutenkaan yhtään mitään.

Muuta etsimäämme kontaktiverkkoa ovat:

-Korjaamot

-kaluston myyntipalvelut

-Tienpäällä huoltoa suorittavat tahot

Lisäksi toivomme palautetta teiltä arvon kolleegat, mitä sinä toivot että tarjoamme kuljetusalalle?

Rekkakuskilta rekkakuskille, ja kaikille kuljetusalan työntekijöille.

Joni.Niskanen@vdcenter.fi

puhelinnumeromme: 045 7838 1264