Itse olen aina mieltänyt edellisessä kirjoituksessa mainitsemani huonekalujen jakelun ensimmäiseksi työpaikakseni. Siinä pohjalla oli tietty pari muuta pätkää mukaan lukien se maansiirtoauton ajo ja ajokortin tienaamiseen liittyvää työtä. Maatilalla olen nuoruudessa viettänyt paljon aikaa, joten muutenkaan työnteko ei ole vieras käsite.

Ensimmäinen pitempi työrupeama on jäänyt mieleeni useasta syystä. Meillä oli alkuvaiheessa aivan loistava porukka, uuden kokemista riitti ja jotenkin se valmisti minua yhdistelmäajoneuvonrattiin. Porukan hajoamiseen ei lopulta vaadittu paljoa. Yhden ihmisen pitkäksi venynyt vapaa alkoholilla höystettynä antoi hänelle lähtöpassit työstä ja sen jälkeen alkoi porukkaa yksi kerrallaan lähteä. Ehkä ydin porukka koki jonkinlaista vääryyttä kyseisen jantterin lähdöstä ja alkoi hakeutua muualle. Itselleni avautui vastuuta veljeni vaihdettua työpaikkaa. En kuitenkaan ollut siinä vaiheessa valmis siihen, vaan vahvuuteni oli ehkä raakaa työtä tekevänä kuin vastuunkantajana.

 Näinä päivinä isäni oli ilmestynyt kuvioihin, ja olikin vaikuttamassa veljeni työpaikanvaihdokseen. Positiivisella loppu tuloksella näin jälkeenpäin ajateltuna, sillä autoilijana/työnantajana tämä kyseinen taho sai ja saa edelleenkin arvostukseni. 

Mutta se vastuu. Ajoin edelleen pitkiä päiviä, nyt jo kahden huonekaluliikkeen ajoja. Toinen näistä oli viikonloppuisin suoritettavaa ajoa. Mukavaa työtä, sillä ensikertaa pääsin kiertämään hieman laajemmin uudellamaalla kuin kehäkolmosen sisällä.  Näillä matkoilla joku ohikulkija opetti minulle miten kartanlukemisessa voi ennakoida mitä risteysalueiden kylteissä lukee, jotta osaa kääntyä. EI ollut navigaattoreita. 

Erään ajokierroksen kohdilla huomasin että asiakkaalle kuuluva peili on päässyt rikkoutumaan, eikä toimitusta voinut kokonaisuudessaan suorittaa. Asiakkaan kanssa sain kyllä mielestäni asianmukaisesti hoidettua tilanteen pahoitteluineen ja keskusteluineen päivineen kasvotusten, mutta se minkä näin jälkikäteen olisin voinut tehdä paremmin oli kyseisen myymäläpäällikön kanssa käymäni keskustelu.

Oletteko koskaan olleet tilanteessa jossa näitä isojen poikien kertomia, tai kokeneempien konkareiden juttuja tulee omasta suusta? Tämä myymäläpäällikön kanssa käymäni keskustelu päättyi tällaiseen isäni kertomaan lauseeseen minulta, kuten myös työni kyseisen liikkeen palveluksessa. Sitä mitä hän minulle sanoi, en enää muista. Omat sanani '' meillä päin tuommoiset kaverit lyödään turkin hihaan ja nussitaan uudestaan'' ei kuitenkaan kuulu työelämään vaikka lauseelle jälkikäteen on tullut naurettuakin. 

Oli taas aika lähteä etsimään uutta ja ihmeellistä työtä. Hieman kokemusta omaavana työn löytäminen ei silloin ollut vaikeaa. Kuljettajia tarvittiin ja töitä tuntui olevan. Muutamia paikkoja kiertelin ollen kuukauden pari niissä. Veljeni mukana transpointin terminaalissa ollessani sain ensin tuurauspaikan yhdeltä autoilijalta ja heti sen perään toisen vakituisen paikan. 

Tämä seuraava vakituinen paikka oli eräänlainen virtanpylväs elämässäni. Siinä tuli sekä suorahampaiseen vaihdelaatikkoon ensi tuntuma, paikallisesti kova työmiehen maine ja kokemusta rekan ratissa. Siltä ajalta sain yhden ystävän, jonka kanssa olemme olleet samassa työpaikassa pariin otteeseen ja olemme nyt parikymmentävuotta myöhemmin vieläkin yhteyksissä. Olin pääsemässä ensikertaa täysperävaunulla töihin, ja siitä riittää varmasti aihetta seuraavaan kirjoitukseen.

Mitä nyt on tekeillä

Samoilla linjoilla jatkuu kuin edellisessä, eikä asikastarve tule loppumaan. Tälle viikolle on ollut mielenkiintoista tutustua katelaskentaohjelmaan. Vaikka itsekin sellaisen parissa olen puurtanut, kaikkea ei kustannustehokkuuden vuoksi kannata tai ehdi tehdä. Kyseisen ohjelman avulla (sikäli jos sen käyttöönotan) pääsen suoraan hyödyntämään kirjanpidon lukuja kokonaiskatelaskennassa. Näiden tietojen avulla voimme nähdä millaiseksi muodostuu yksittäistä keikkaa koskeva tulo ja kulupuoli. Näitä jatkojalostamalla saan jo lähiaikoina muodostettua selkeän kuvan siitä, miten yksittäisen suoritteen vaikutus näyttäytyy kuukausittaisella tai vuositasolla. Ainakin saamani palautteen mukaisesti erityisesti rahtipuolella tulee suht paljon tilanteita joissa ajosopimusten lisäksi tarvitsee pystyä tarjoamaan yksittäisestäkin suoritteesta mihin hintaan sen voisi ajaa.

Apua Tienpäälle osio

Renkaan rikkoutuessa tienpäällä, se on yleensä noin 1000€ kerta kulu. Tähän on olemassa ainakin hieman edullisempia vaihtoehtoja ja yhteystietoja joiden parissa tulen myös puurtamaan kunhan aikaa lohkeaa. Kiirettä pitelee siis aikalailla.

Hinausliike puolella ajatukseni ohjautuu siihen, että saisimme rakennettua verkoston jossa ei ole isoa ketjua vetämässä välistä, vaan löytäisimme täältä yhdestä paikasta jokapuolelle sen avun yhtä helposti.

Myös pienkorjaamot, huoltoauton omaavat ja eripuolilla suomea hydrauliikkaletkuja tekeviä tahoja kaipailen ja tulen etsimään tuonne apua tienpäällä osioon.

Onko sinulla tällaista palvelua tarjota, tai osaatko suositella tällaista paikkaa?

Tuleeko sinulle mieleen asioita joihin tienpäällä olisit kaivannut apua?

Mitä asioita sinun mielestäsi kuljetusalan parantamiseksi tulisi tehdä?

Lähetä meille viestiä vdcenteroy@mail.com

-Rekkakuskilta rekkakuskille, ja kaikille kuljetusalan työntekijöille.