Edellisen kerran reissutyö tuli sekin päätökseen. Väsymys jatkuvien pitkien päivien myötä yhdistettynä uutuuden viehätyksen ohi menoon sai minut etsimään alitajuisesti syitä miksi en jatkaisi työssäni. Usein ihmiset ovat alkuvaiheessa hyvin toimeliaita, ja ajan kanssa oma näkemys työhön muuttuu, vaikka työ itsessään ei siitä muutu.
Edellisessä kirjoituksessa reisun päälle oli päästy. Ajokistani olin pidin todella paljon silloin, suht tuore, eikä viirusilmä volvoja ollut itselläni ennen tätä yksilöä ollut. Lisäksi reissutyö tuntui jälleen mielekkäältä, ja nyt ensikertaa ajoalueena oli koko Suomi.
Transpointin ajot tulivat osaltani päätökseen kun edellisen kirjoituksen työpaikasta läksin pois. Pienen pätkän siinä tosiaan ajelin merikontteja vielä, jonka jälkeen oli puuhastelua jossain muodossa jota en tarkkaan muista.
Se on vuodenvaihde lusittu. Kymmenen aikaan olin jo valmis nukkumaan, mutta sain pilkittyä sen verran että puolenyön aikaan kävimme perheen kanssa raketteja katsomassa.
Toivottavasti uusivuosi tuo tullessaan jokaiselle jotain hyvää. Omalla kohdallani toivon saavani tämän liiketoiminnan hyvään alkuun, että tämä tulisi auttamaan mahdollisimman paljon kuljetusalan yrityksiä ja kaikkia alalla työntekijöitä. Oli sitten kyseessä auton ratin takana elantonsa tienaava tai koneiden kanssa työtään tekevä taho.
Se on joulun aika tullut. Toivottavasti mahdollisimman moni voi viettää aikaa perheensä kanssa. Huokaista hetki tässä talven alkuvaiheessa. Mukavaa joulun aikaa jokaiselle!
Otsikon sanat löytyvät monelle Suomalaiselle tutusta biisistä ''olen suomalainen''. On tullut naurettua lauseen soveltuvuudelle omiin kommelluksiin vuosien varrella. Edellisen kirjoituksen toimiessa jo hyvänä esimerkkinä, mutta ei ne toki ole jäänyt vain niihin. Kunhan ei ota liian vakavasti mitä kerron, niistä löytää huumoria kyllä, tai minä...
Rekan rattiin pääsy oli hieno kokemus silloin kun siinä oli uutuuden viehätystä vielä. Iveco eurostar isolla hytillä oli jakoauton nakkikopin jälkeen oikein mukava. Joskin seuraavan kymmenen kuukauden aikana kyseinen yksilö jätti yksitoistakertaa tienposkeen minut. Alkuun käynnistys tehtiin rekan alle ryömimällä, ja ruuvimeisselillä startin päästä...
Itse olen aina mieltänyt edellisessä kirjoituksessa mainitsemani huonekalujen jakelun ensimmäiseksi työpaikakseni. Siinä pohjalla oli tietty pari muuta pätkää mukaan lukien se maansiirtoauton ajo ja ajokortin tienaamiseen liittyvää työtä. Maatilalla olen nuoruudessa viettänyt paljon aikaa, joten muutenkaan työnteko ei ole vieras käsite.
Tähän jäimme viimeksi: Kädet hikoillen, nyt minä ajan ensimmäistä kertaa rekkaa. Tuosta voi jokainen laskea ettei yhdistelmäkorttia ihan vielä taskussa ollut.
